Ihastuin Ramboon aivan totaalisesti joulukuussa, kun näin sen Kansallisteatterin Omapohjassa. Kallion lukiolaiset vetivät lavalla tavattoman kovan esityksen ja tarina vakuutti. Niinpä alkuperäistekstillä, Otavan nuortenromaanikilpailun voittajalla ja Finlandia Juniorilla koristetulla Nadja Sumasen Rambo-teoksella (Otava, 2015), oli aika suuret saappaat täytettävänään.
Rambo on viisitoistavuotias kahdeksannelta luokalta selviytynyt poika. Otsassa on integraatio-oppilaan leima ja keskittymishäiriön kanssa on välillä vaikeaa, mutta erilaisten selviytymismekanismien myötä nuorukainen pärjää varsin hyvin. Toisaalta äiti kärsii masennuksesta ja nurkissa luuhaava äidin poikaystävä Rotta ei aivan vakuuta. Onneksi kesäloma koittaa ja Rambo pääsee viettämään sitä Rotan vanhempien mökille. Mökkielämä maistuu, mutta tilannetta tulee sekoittamaan Liina-tyttö, metsässä vaeltelee karhu ja muutenkin elämässä on turbulenssia. Niin se kesäloma toimii, kuitenkin, ja erilaisten kommervenkkien myötä päästään näkemään pintaa syvemmälle ja ratkottua ongelmia jos jonkinlaisia.
Ja kyllä, toimi tämä kirjanakin ja erinomaisesti nopealukuisena sellaisena. Menin nimittäin lupaamaan tämän kappaleeni lainaksi ja pedanttina ihmisenä aloitin teoksen luvattuna lainauspäivänä ja luin sen loppuun noin kaksi minuuttia ennen kuin sen lainaajan käteen asetin. Tarina vei mukanaan ja Rambon hahmosta tykkäsin edelleen kovasti. Muutamaa nikottelua lukuunottamatta teksti oli miellyttävää lukea.
Jäin kylläkin miettimään, että miten tämä tavoittaa niitä poikalukijoita joille tämä on kirjoitettu. Toivottavasti tavoittaa, itse kun en ole poika, mutta mietin että kuinka paljon esimerkiksi kirjassa laajalti selostetut hevosasiat kiinnostavat. Joka tapauksessa jollain tavalla tuntui, että kerrankin vastaan tuli nuortenkirja josta pidin ehkä enemmän nyt kuin olisin itse pitänyt teini-ikäisenä. Eikä liene yhtään pahitteeksi jos aikuisetkin tätä lukevat. Teatteriesitys kylläkin voittaa vertailussa edelleen, se oli männävuoden kulttuurielämysten kärkikastia.
Ellen ei olisi ehkä itse antanut tälle Finlandia Junior -palkintoa mutta ymmärsi miksi se on annettu, Tuijata ahmi kirjan ja jäi myös kaipaamaan poikien kommentteja siitä.
Tällä kuittasin myös viime vuoden HelMet-haasteessa kohdan kirja, joka on voittanut merkittävän kirjallisuuspalkinnon.
Otava, 2015. 238 s.
Kansi:
Tuo, että pidit tästä ehkä enemmän nyt kuin olisit teininä tykännyt, on varmaan sama aika monen aikuislukijan kohdalla, ja kaikki eivät ehkä tule sitä ajatelleeksi, vaan olettavat vain kohderyhmänkin tykkäävän. Toivottavasti Rambo löytää lukijansa poikienkin joukosta, siinä kuitenkin on sellaisia samaistumisen kohtia, mitä pojat eivät ehkä muista kirjoista löydä.
VastaaPoistaToivotaan näin, Ellen! "Aikuisvinkkelistä" sitä kyllä lukee kirjoja ihan eri sfääristä, on huomannut että nykysellään monet teini-iän rakkaat kirjat eivät iske samalla tavalla ja varmasti moni nykyisistä olisi ollut ihan dadaa ja tylsää teininä.
PoistaMinusta tuntuu, että tätä ovat kehuneet enemmänkin juuri aikuiset kuin ne nuoret. Hmm. Täytynee odotella useampien nuorempien lukijoiden tuomioita, että voi tehdä pidemmälle vietyjä johtopäätöksiä. Mutta kiinnostaisi kyllä lukea! :)
VastaaPoistaSuosittelen tätä kyllä luettavaksi Katri, ei tee yhtään huonoa aikuislukijalle tällainen! ;)
PoistaTykkäsin kirjasta kovasti. Sen verran olen oppilaiden kanssa käynyt kirjastossa, että tiedän, että pojat ovat kiinnostuneita tietokirjoista, ennätyskirjoista, urheilukirjoista, ja tällä hetkellä Star Warsiin liittyvistä kirjoista, myös luonnontieteitä sisältävät kirjat esim. kaikki kammottavat otukset kiinnostavat. Myös kirjat, joissa on sukupuoliasioista asiaa, alastomia kuvia jne. Pieni osa lukee tällaisia kirjoja. Mutta sitten on niitä reippaita opettajia, jotka lukevat näitä ääneen tai oppilaat lukevat ääneen.
VastaaPoistaOlisin antanut juuri tälle kirjalle Finlandia-Junior-palkinnon.
Kiva kuulla, Mai! Tärkeintä on mielestäni joka tapauksessa se, että luetaan, itse tai ääneenluettua kuunnellen. Oma veljeni on tässä viime aikoina löytänyt lukemisen ja lukee juurikin urheilukirjoja, minä olen puhtaasti riemuissani siitä että hän (vihdoin) lukee.
PoistaSain tämän juuri luettua ja ihastuin ikihyviksi. En odota, että nuoret välttämättä innostuvat samaan tapaan kuin minä, mutta kyllä kirja niin herkästi kuvaa ihmisiä, että ei voi kuin ihailla Sumasen taitoja. Rambosta ei voi olla tykkäämättä, eivät nuoretkaan.
VastaaPoista