Vuoden 2015 kulttuuriset kohokohdat

Ei-kulttuurinen kohokohta oli kesämatka Jäämeren rannalle Pohjois-Norjaan.

Hitaasti mutta varmasti alan laittaa viime vuotta pakettiin. Bloggaamatta on vielä kaksi kirjaa ja kolme esitystä, katsotaan palaanko niihin vielä, mutta vuoden kohokohdat alkavat kuitenkin olla selvät. Aioin ensin lähteä taas kymmenen parhaan listaukseen, mutta siinä ei selvästikään ollut riittävästi haastetta joten viidellä mennään per kirjat ja kulttuurielämykset.

Vuoden 2015 parhaat kirjat

Goodreadsin mukaan luin viime vuonna 110 kirjaa. Mukaan mahtui kotimaisia ja ulkomaisia teoksia uutuuksina ja klassikoina. Huiman loppukirin otin suorittaessani HelMetin Kirjan vuoden lukuhaastetta, viimeisen kirjan luin loppuun noin klo 22.18 uudenvuodenaattona. Lisäksi osallistuin Les! Lue! -blogin elämäkertahaasteeseen, johon luin 11 elämäkertaa. Mutta sitten niihin parhaisiin lukukokemuksiin.

Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla -trilogia
Luin TPTA:n kesälomalla haasteeseen, jossa oli tarkoitus luovia läpi klassikosta, jota ei häpeäkseen ole lukenut. Olin kuullut trilogiasta paljon kehuja luotettaviltakin tahoilta, mutta en silti osannut valmistautua siihen kuinka hyvä tämä teossarja todella oli. Klassikon maineensa ansainnut.

JP Koskinen: Kuinka sydän pysäytetään
Koskisen teos matkasi ensin mukanani Pohjois-Norjan rannikolle ja takaisin ja syksyllä luin sen vielä uudestaan. Loistava romaani rakkaudesta, sodasta ja suurista toiveista.

Tove Jansson ja Tuulikki Pietilä: Haru, eräs saari
Kaksi naista ja kallioinen saari ulkosaaristossa. Loistava pakomatka arjesta jonnekin muualle, jossa ei välttämättä tarvitse puhua ja silti ollaan yhdessä.

Monika Fagerholm: Ihanat naiset rannalla
Suomenruotsalainen lumovoima tepsii aina vain. Ensimmäinen lukemani Fagerholmin teos, tuskin viimeinen.

Laura Lehtola: Pelkääjän paikalla
Tätä listaa kootessani tajusin, että unohdin äänestää Lehtolan esikoista Blogistanian Finlandiassa. Loistava esikoinen, hieno teos.

ps. Tänään julkaistiin myös Blogistanian Kirjapalkintojen saajat, lukuvinkkejä kannattaa haalia myös sieltä!

Vuoden 2015 parhaat kulttuurielämykset

Tämän listan kokoaminen ei ollut ihan helppoa. Näin viime vuonna 88 erilaista esitystä tai klubia, jos laskin likimainkaan oikein. Näin musikaaleja, esitystaidetta, balettia, tanssia, lastenteatteria ja vaikka mitä. Melkein tekisi mieli hehkuttaa vaikka kuinka montaa, mutta pakotan nyt itseni valitsemaan viisi. Sain ensin aikaiseksi kahdentoista esityksen listan ja niistä valitsin mutu-tuntumalla viisi katsomisjärjestyksessä.

Alastomat Kundit Lavalla / Bromance Productions ja Musiikkiteatteriensemble
Kyllä se on myönnettävä, että tässä on minulle viime vuoden musikaalielämys. Lavalla on kuusi lahjakasta miestä, jotka osaavat olla hauskoja ja samaan aikaan avoimen haavoittuvia. Tästä jäi pitkäksi aikaa hyvä mieli ja kalenteriksi muuntuva käsiohjelma on nyt meillä seinällä.

Discorituaali / Esitystaiteen seura
Vuoden hämmentävin elämys ja suosikkiesitykseni Mad Housen kakkoskauden tarjonnasta. Mystinen pimeys ja äänimaisema, ihmisten läsnäolo ja hyväksyvä ilmapiiri. Vaikutuin.

Algernon / Kuriton Company
Näyttelijäntyöllisesti vaikuttavin ja esitys, jonka jälkeen mies oli poikkeuksellisesti pitkään hiljaa. Hieno sukellus ihmismieleen, muistiin ja sen rappeutumiseen.

Dada 99 / Todellisuuden tutkimuskeskus ja Riihimäen teatteri
Vuoden kreisein. Ajomatka Riihimäeltä takaisin oli harvinaisen absurdi. Pullaa, keskustelua taiteesta ja dadaa, mukavia kohtaamisia.

PLAY RAPE / Anna Paavilainen
Vuoden monologi. Tärkeää asiaa (nais)näyttelijyydestä, oman kehon kunnioittamisesta ja vaikka mistä. Hieno ja tärkeä esitys.

Sen verran armahdin itseäni, että mies sai myös valita kaksi suosikkiaan.

Jälkeenjäävät / Q-teatteri Ajatukseni vaihtavat joskus suuntaa kesken lauseen. Jälkeenjäävät toimi kuten ajatukseni. Ja sitten rikkoi paletin kesken kaiken, enkä tiennyt mitä odottaa. Upeaa. Juoksuhaudantie / RedNoseClub ja Teatteri Quo Vadis Jos ei tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa, on sama tehdä molempia yhtä aikaa. Suomalainen ironinen tragedia kulisseissa, joissa sekä irvaillaan että kunnioitetaan yhtä aikaa. Paras kokemani tulkinta aiheesta, katson vastedes mitä tahansa missä Mike ja Zin esiintyvät.

(Okei okei. Laitan tähän ihan nopeasti vielä kunniamaininnat eli Ozonteaternin ja Teater Marsin Måsen (kun Tšehov onnellistaa), Aura of Puppetsin ROMEO & JULIA (mitä nukketeatteria, huh!), Tampereen Työväen Teatterin Kaikki on kohta hyvin (kosketti, huikea läsnäolo lavalla), Teatteri Toivon Mayday Cabaret (paras ja aito vappuesitys, lämmitti sydäntä), Noora Dadun Minun Palestiinani (mikä infomäärä, mikä henkilökohtaisuus, tärkeä) ja Puotilan kesäteatterin Keisarin Uudet Vaatteet (parasta lastenteatteria viime vuonna).)

Sellainen vuosi. Kulttuurivuodelle 2016 on kovat odotukset, saa nähdä mitä tapahtuu!