Lavalta: Vampyyrien tanssi (HKT)

 Kuva: Mirka Kleemola

Täytyy myöntää, että jännitti aika paljon kun luovimme lumipyryn lävitse kohti Peacockia tänään. HKT:n kevätsatsauksesta Vampyyrien tanssista ehti viimeviikkoisen ensi-illan jälkeen kuulla jos jonkinlaista hyvää, mutta omat odotukset oli yritettävä pitää kuosissa. Huomaan, että minusta on tullut vähän nirso musikaalikatsoja ja hirvitti että mitä jos en tykkää. Onneksi pelko oli tällä kertaa turha, sillä toisen puoliskon päättyessä aplodeerasin onnellisena.

Vampyyrien tanssi on Roman Polanskin The Fearless Vampire Killers -elokuvan pohjalta tehty kulttimainetta nauttiva musikaali. Tarina alkaa, kun professori Abronsius (Antti Timonen/Tuukka Leppänen) Alfred-assistenttinsa (Petrus Kähkönen/Miiko Toiviainen) saapuu transilvanialaiseen kylään vampyyrejä jahdatessaan. Kyläläisten ylenmääräinen valkosipulivarustelu antaakin ymmärtää, että oikeaan paikkaan on saavuttu. Professorin pohtiessa oikeanlaista tutkimussuuntaa Alfred ihastuu päätäpahkaa majatalonpitäjän kylpyjä rakastavaan Sarah-tyttäreen (Raili Raitala/Anna Victoria Eriksson). Sarahilla on kuitenkin muitakin ottajia, sillä kreivi von Krolock (Mikko Vihma/Jonas Saari) on myös iskenyt silmänsä tähän. Kun Sarah eräänä yönä katoaa, on Alfredin ja professorin lähdettävä pelastusretkelle, mutta musikaalikomedian tyyliin homma ei käykään aivan niin yksioikoisesti.

Lähinnä majataloon ja sen pihapiiriin sijoittuva ensimmäinen puoliaika lähtee hieman hitaasti liikkeelle ja omaa keskittymistä häiritsi varmasti myös päivällä uhanneeseen migreenikohtaukseen otettu lääkitys. Väliajan koittaessa en ollutkaan vielä oikein varma vampyyrien lumosta, vaikka esityksestä pidinkin. Toinen puoliaika veikin sitten mukanaan heti alusta asti ja aloin tosissani ymmärtää sitä hehkutusta ja intoa joka musikaalin ympärillä velloo.

Omassa sosiaalisen median kuplassani on vertailtu kilpaa kreivejä ja ihasteltu muun muassa tässä esityksessä nähdyn Mikko Vihman lumovoimaa. Ja eipä siinä, komealeukainen Vihma on oiva kreivi ja ehkä yllätyksekseni myös kovin herkkäsieluinen synkeän kuorensa alla. Omaan pirtaani iski kuitenkin enemmän Petrus Kähkösen hienosti tulkitsema Alfred. Alfredissa on asennetta ja herkkyyttä eikä valittamista ole myöskään toisen näytöksen alkupuolella kuullussa Sarah'lle-kappaleessa. Olen myös seurannut Kähkösen uraa mielenkiinnolla aina vuonna 2011 nähdystä RENTistä asti ja on ollut ilo nähdä se kehityskaari ja samalla tekemisessä säilynyt ilo.

Roolitus on oiva muutenkin. Raili Raitala loistaa kaunisäänisenä Sarahina ja asennetta nähdään myös varsin jämptissä majatalon piika Magdassa (Laura Alajääski). Komediallisemmista osuuksista vastasivat Antti Timosen vähintääkin hupsahtanut professori sekä Risto Kaskilahden majatalonpitäjä Chagal. Viime viikon kommenttien perusteella Chagalia pidettiin turhankin koomisena hahmona, mutta omaan silmääni hahmo oli varsin mainio joskin toki muihin verrattuna varsin överi. Positiviinen yllätys, siis. Lavan varastaa useaan otteeseen myös kreivin poikaa Herbertiä Meatloaf-vaikutteisessa hiuspehkossaan tulkitseva Samuel Harjanne. Harjannetta en ollut aikoihin lavalla nähnytkään, joten oli ilo nähdä tällaista säihkyvää lavatyöskentelyä. Mainittakoon tässä myös Hanna Mönkäre, joka tulkitsee useassa kohtaa kauniisti Sarah'n tanssia, erityisesti ensimmäisen puoliskon Punaiset saappaat -numero jäi visuaalisesti näyttävänä mieleen.

Kuva: Mirka Kleemola

Peacockin tilat ovat lavastuksellisesti rajalliset, mutta pienelle lavalle on saatu varsin toimivasti ujutettua niin majataloa, linnaa kuin sen kryptaakin. Muutamissa pienissä ratkaisuissa kohottelin hieman kulmiani, mainittakoon tässä vaikka Alfredin ja Abronsiuksen sängyn hyvin pistävät punaiset valot, mutta kokonaisvaikutelma oli komea ja musikaalin tunnelmaan sopiva. Musiikki soi Eeva Kuntun johtamana komeasti, sälytän kommentoinnin sen osalta siipalle joka bloggasi siitä Kolahti-blogiinsa.

Kokonaisuutena ilta vampyyrien kanssa oli oikein mainio ja odottamisen arvoinen, bravo! Vampyyriporukan ehtii nähdä Peacockissa huhtikuun loppuun saakka, joten lippujen hankinnan kanssa ei kannata turhia viivytellä. Itse harkitsen myös vakavasti meneväni katsomaan esityksen vielä uudestaan vaihtoehtoisella miehityksellä.

Lukekaahan samaan syssyyn myös kollegoiden postauksia, esityksen ovat käyneet jo katsomassa ainakin Teatterikärpäsen puraisuja -blogin Talle, Paljon melua teatterista -blogin Katri, Pilkkuun asti -blogin Isa, Lukupinon Simo, One Night in Theatren Laura ja Some Superfluous Opinionsin Siiri.

Kiitokset HKT:lle lipuista esitykseen.