1 000 postausta myöhemmin

Kulttuurihupsutuksien ja arjen tasapainoilua jo vuodesta 2011.

Tammikuun 19. vuonna 2011 julkaisin ensimmäisen postauksen tähän blogiin, aiheena oli Gregory Maguiren teos Wicked. Taaksepäin katsoen kirja ei ollut mikään ihmeellinen, ei ollut bloggauskaan, mutta alku tälle blogille kuitenkin. Sen jälkeen on virrannut monia sanoja näppäimistöltä, sivuja sormien käänneltävänä ja esityksiäkin on katsottu sadoissa laskettavin määrin. Hurjaa.

Tämä alku kuulostaa nyt omaan korvaani vähän siltä kuin olisin haikeana lopettamassa, mutta siitä ei kuitenkaan ole kyse vaan täällä porhalletaan yhä edelleen niin kauan kuin intoa vain riittää. Jotain kosmeettisia muutoksia blogiin saattaa olla tulossa esimerkiksi ulkoasun suhteen, mutta tuskin mitään radikaalia. Toiveita saa kuitenkin esittää, onko sellaisia? Liian pieni fontti, väärä väri, jotain?

Viiden vuoden blogipyörityksen jälkeen tästä hommasta on oppinut aika paljon kaikenlaista. Monessa yhteydessä on tullut esiin, että parasta on kuitenkin yhteisö. Olen saanut Kujerruksien kautta paljon uusia tuttavuuksia, osaa heistä kutsun nykyään hyviksi ystävikseni. Se on huippua. Lisäksi koen kehittyneeni kirjoittajana ja toisaalta olen myös laajentanut omaa lukemistoani ja ennen kaikkea olen päässyt katsomaan laajemmalla otannalla esittävän taiteen juttuja, se on se toiseksi paras juttu.

Sen kummempia juhlallisuuksia ei tästä tuhannen rajapyykistä taida tulla, mutta kevään jo varovaisesti koputellessa ovelle vinkkaan teille elämyksiä.

1. Kevät on uuden aikaa, joten uusien elämysten kokeilu lienee ihan paikallaan? Huhtikuun loppuun asti on vielä mahdollista päästä kokemaan jos jonkinlaista esitystaidetta Mad House -esitystaidefestivaalin kolmannen kauden puitteissa. Esimerkiksi nyt on mahdollisuus tutustua aiheeltaan ja esityksiltään kiinnostavaan Transforces On Stage -tapahtumaan.

2. Viime keväänä ehdin näemmä lukemaan todella vähän, joten päädyin valitsemaan teille lukuvinkin jokaisen blogivuoden huhtikuulta. Eivät nämä välttämättä varsinaisia kevätkirjoja ole, mutta hyviä kuitenkin.
2015: Novellien ja kumman ystäville suosittelen lämpimästi Tiina Raevaaran teosta En tunne sinua vierelläni. 
2014: Elokuvista, vampyyreistä, suuri kertomys. Edelleen värisyttää. Theodore Roszakin Flicker.
2013: Lasse Bergin Kalaharin aamunkoitto - miten ihmisestä tuli ihminen on selkeä ja kiinnostava esitys ihmisen alkuperästä.
2012: Raija Siekkisen Häiriö maisemassa on ihana teos jostakin.
2011: Hannu Rajamäen Kvanttivaras on loistava kaikissa monitahoisuudessaan. termiviidakossaan ja sähköisyydessään.

Itse juhlistan tätä tonnia painelemalla illalla elokuvateatteri Orioniin, jossa pääsen 14 vuoden fanittamisen ja kymmenien katselukertojen jälkeen näkemään suosikkielokuvani Moulin Rouge!:n isolta kankaalta. Mikä parasta, kyseessä on burleski-sing-along-näytös, joten korsetti kireälle ja korot jalkaan!

(ps. Huhtikuun sing-alongeihin on vielä lippuja, ostoksille siis!)