Ei aivan yhtä linnunluisena kuin kannessa, mutta linnullisena. Kiitokset siipalle taas kerran kuvausavusta.
En ole enää ihan varma mistä bongasin Helena Kallion Ennen kuin sielu puutuu -teoksen (Teos, 2006). Todennäköisesti se liittyi ja limittyi jotenkin viime syksynä näkemääni Anna Paavilaisen Play Rape -monologiin ja sen ympärillä velloneeseen keskusteluun. Aikansa tässä kuitenkin kesti, että sain kirjan avattua ja aikansa siinäkin, että jaksoin sen kokonaan raskaudessaan ja intensiivisyydessään lukea.
Nasto on nuori naisnäyttelijä Tampereelta. Teatterilla tehdään 12-vuotiaan Lean roolia Suomen sisällissodasta kertovassa näytelmässä ja osuupa kohdalle paikka myös Salka Valkan nimiroolissa. Työ vaatii veronsa intensiivisissä harjoituksissa ja esityksissä muiden katseiden alla ja vastanäyttelijöiden tunteiden pyörityksessä. Henkireikänä on toisella paikkakunnalla asuva mies, tuttu ja turvallinen, mutta hänellä on omat surunsa ja huolensa ja niiden parista ei Nasto kehtaa häntä kutsua omia sisäisiä haavojaan parantamaan, synkkiä ajatuksiaan kuulemaan. Mitä voi tehdä sitten, kun oma pää ei enää jaksa ja voimat eivät riitä? Ja kun ei osaa sanoa ääneen, pukea sanoiksi niitä sisällään surraavia paarmoja.
Muun muassa näyttelijän ja dramaturgin työtä tehnyt Kallio tietää selvästi mistä kirjoittaa ja tekee sen voimallisesti. Välillä kieli taipuu lihallisen runolliseksi läheisyydenkaipuussaan, toisinaan se on kylmää ja kolkkoa. Tunnelmat ovat vahvoja, ihmisten välistä dynamiikkaa ja korvien välissä asuvia painajaisolentoja kuvataan elävästi. Teatterin elämänmeno sykkii omaa rytmiään.
Ennen kuin sielu puutuu ui paikoin niin sameanoudoissa vesissä, että pahaa tekee. Luin kirjaa melko hitaasti, yleensä ennen nukkumaanmenoa pala kurkussa ja alkava itkupaine silmissä. Ahdisti ja välillä runollisuus ja rumuus käsikädessä vieraannuttivat. Lopettaa ei kuitenkaan tahtonut, piti saada tietää miten Naston käy, miten kaikki ratkeaa.
Lukemisen jälkeen olo on hiukan hengästynyt, väsynytkin. En toisaalta muuta odottanutkaan. Hieno kirja näyttelijyydestä, järkkyvistä mielen maisemista, muistojen voimasta, paniikista, toisaalta ihmisyydestä ja lämmöstä.
Teos, 2006. 287 s.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Sanavahvistus otettu käyttöön roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.