Nyt oli Metropolialla sen verran kiinnostavaa menoa tarjolla, että oli pakko raivata kalenteria ja mahduttaa valmistuvien teatteri-ilmaisuohjaajien loppuprojektin esitys sinne. Big Mystery -esityksessä ruodittiin Maailmansynnyn tarinoita Kosmoksen ja Kaaoksen rajapinnassa käyttäen näkökulmina niin tiedettä, taidetta kuin historiaakin. Työryhmä onnistuu hommassaan mainiosti, sillä esityksestä tuli lähdettyä poskilihakset kipeinä hymyilemisestä ja pää surraten moninaisista ajatuksista.
Esitys alkaa seminaarina, jossa historioitsija, evoluutiobiologi ja teoreettinen fyysikko kertovat yleisölle oman tieteenalansa näkemystä maailman kehityksestä ja toisaalta myös ihmislajin tulevaisuudesta. Jokaisen asiantuntijan puheenvuoroa seuraavat luonnollisesti kysymykset, jotka (kuten kunnon seminaarissa kuuluukin) paikoin hairahtuvat herkullisille sivupoluille tieteiskirjallisuusviittauksineen ja visiointeineen varisten vallitsemasta maailmasta. Virallisten puheenvuorojen jälkeen ensimmäisellä puoliskolla nähdään myös teatteriseurueen esitys, jossa tanssin ja liikkeen avulla kuvitetaan eri kansojen luomismyyttejä. Toisella puoliajalla esityksen luonne muuttuu, siinä työryhmä avaa esityksen tekemisen prosessia ja lopuksi pääsemme näkemään muutamassa minuutissa kokoon kasatut improvisoidut esitykset päivän teemasanasta (torstaina kosminen säteily) ponnistaen.
Näyttelijät onnistuvat erinomaisesti. Hahmot on luotu harkiten, kuin nyökäten tietyille stereotyyppisille kuvauksille, mutta ei liialliseen karikatyrisointiin sortuen. Edelleen hymähtelen täällä kotona muun muassa historioitsijan tarkoille hirnahduksille. Esitys on koreografioitu taiten, liikettä ja tanssia on ilo seurata niin seminaarin kuin teatteriseurueen osion aikana, koreografi Metsälintu Pahkin on tehnyt hienoa työtä näyttelijöiden kanssa. Kiitos pitää toki antaa myös Pieta Koskenniemen ohjaukselle, sillä näin laaja aihealue leviäisi helposti käsiin ilman kunnollista luotsausta.
Musiikilla on myös suuri osa esityksessä ja AriPekka Korhosen ohjaamana taitava kaksitoistapäinen muusikkojoukko luo taustalle komean äänimaiseman. Osa musiikista on pääosin esitystilanteessa improvisoitua ja hienosti onkin, sillä se pelasi hyvin yhteen nähdyn kanssa. Toisella puoliajalla oli myös kiinnostavaa katsella, miten muusikoiden ja näyttelijöiden yhteispeli toimi myös lyhyemmissä esitysimprovisaatioissa.
Big Mystery oli ehdottomasti kaiken sen vaatiman kalenterisäädön arvoinen. Ainut mikä jäi harmittamaan oli se, etten ehtinyt viime lauantaina kuulemaan Big Question -seminaaria. Lisää tällaista, kiitos!
Suosittelen muutenkin lämpimästi tutustumaan Metropolian esittävän taiteen ohjelmistoon. Liput eivät maksa käytännössä mitään ja kaikki siellä näkemäni esitykset ovat olleet laadukkaasti tehtyjä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Sanavahvistus otettu käyttöön roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.