Liikkuvaa kuvaa: Moulin Rouge! -sing-along + burlesque (Orion)

Valmiina laulamaan!

Olen ollut Moulin Rouge! -elokuvan fani nyt noin 14 vuotta ja nähnyt sen kymmeniä kertoja. Yläkouluaikoina saatoin herätä kymmenen aamuina seitsemältä ihan vain siksi, että ehtisin katsoa leffan ennen kouluun menoa. En ole kuitenkaan koskaan nähnyt tätä isolta kankaalta, joten elokuvateatteri Orionin julkistaessa sen tulevan kevään sing-along-ohjelmistoon oli lippuhankinta selvä.

Perjantaina 11.3. elokuvan lisäksi oli mahdollisuus myös päästä näkemään burleskia ennen elokuvaa, joten esityspäiväkin oli sillä selvä. Monella oli mitä ilmeisemmin samat ajatukset, mutta onneksi vikkeläsorminen siippa ehti hankkia meille liput ajatusta nopeammin ja homma oli asuvalintoja vailla selvä, olihan esitys jälleen kerran myös dress-along.

Ja sanottakoon että kannatti kyllä, ihan vain vaikka burleskiesitysten puolesta. Onnistuimme iskemään takamuksemme teatterin kakkosriville, joten näkymä esiityjiin oli erinomainen. Höyhenpuuhkat heiluivat, hansikkaita riisuttiin viettelevästi ja nähtiinpä niitä kuuluisia tasseleitakin. Siippa sai jopa käytännössä henkilökohtaisen demonstraation takamustasseleiden heiluttamisesta. Kiitokset upeille esiintyjille!

Itse elokuva lienee monelle lukijallekin tuttu. Nuori ja naiivi kirjailijanalku Christian (Ewan McGregor) muuttaa Pariisin kirjoittamaan rakkaudesta, tutustuu joukkoon Toulouse-Lautrecin (John Leguizamo) luotsaamia boheemeja ja löytää itsensä absintinhuuruisena iltana Moulin Rougen lehtereiltä. Nuori mies ihastuu tietenkin päätäpahkaa paikan tähteen, Satineen (Nicole Kidman), mutta kilpakosijana on rikas ja röyhkeä herttua (Richard Roxburgh) joka luottaa rahan voimaan. Saavatko rakastavaiset toisensa, onnistuuko kabareen muuttaminen teatteriksi ja voittaako rakkaus todella lopussa? Kaikenmoisen juonikähmäilyn ja salaisten tapaamisten ohessa kuullaan elokuvaa varten tuunattuja kappaleita sekä yksi originaali, eräs oma rakkauslaulusuosikkini, Come What May.

Sing-alongissa pääsi tosiaan laulamaan mukana ja avitteeksi sanatkin heijastettiin kankaalle. Täytyy myöntää, että vaikka katsontakertoja on takana monta ei kaikissa biiseissä laulaminen olekaan niin helppoa kuin luulisi. Komeaa ääntä katsomosta kuitenkin lähti ja mainio ringmaster Sampo Marjomaa (oivat juonnot ja illan luotsaus muutenkin, bravo) luotsasi hienosti läpi vaikeiden kohtien.

Omaa elokuvanautintoani varjosti puolivälissä päähän jysähtänyt migreeni, mutta tässä nyt sattui olemaan elokuva jota ei voinut jättää kesken. Kiitos Orion taas kerran loisteliaasta illasta!

Huhtikuun Moulin Rouge! -sing-alongeihin on muuten vielä tilaa, joten kipin kapin lippuostoksille siitä, oi boheemit toverini!