Ei tullut kaunista kuvaa tästä, mutta meilläpäinpä on seiskaveikka-teemaisia kadunnimiä vaikka kuinka paljon!
Olipa sellainen tilanne, että keskenoleva äänikirja oli puuduttavan tylsä ja jotain vaihtelua piti saada. Kaappasin siis mukaani kirjaston äänikirjahyllystä Riina Katajavuoren Wenla Männistön, se kun oli pitänyt jo aikakausia lukea ja näin ajattelin saavani aikaiseksi. Ja niin kuulkaa sainkin, sillä tämä teos oli kuunneltu työmatkoilla vähän reilun viikon aikana.
Teoksessaan Katajavuori on viskannut Aleksis Kiven seitsemän veljestä, nyttemmin Juko Brossit, nykypäivän Kumpulaan. Heitä sitten Alli-äiti tarkkailee pilven reunalta ja puheenvuoron saavat myös juurikin tämä naapurin viehättävä Wenla kuin pesijä-Kaisakin. Naisten vinkkelistä siis katsellaan veljessarjan touhuja, seitsikko kun ei itsekseen ihan tunnu tässä yhteiskunnassa pärjäävän kunniallisesti.
Olen viime vuonna nähnyt teoksen pohjalta tehdyn monologinäytelmä Alli Jukolan tarina, mutta siinä fokus oli selkeämmin Allissa ja täten kirja tarjosi vielä paljon uutta. Ja paljon oli kyllä unohtunutkin, myönnetään. Kirjassa kirkkaimmin kuului minulle Wenlan ääni, simpsakan ja rempseän, fiksunkin nuoren naisen, joka etsii paikkaansa tässä maailmassa. Etäisimmäksi puolestaan jäi pesijä-Kajsa, vaikka sattumukset saunottajana olivatkin ihan kiintoisaa kuultavaa. Kaikki kolme naisihmistä ovat jotenkin hyvin lihallisia ja läsnä ja heidän suhteensa veljessarjaan sen verran erilaiset että näkökulmaa heidän toilailuihinsa saadaan jos jonkinlaista.
Täytyypä tässä nyt kuitenkin myöntää, että olisi tämä luettuna saattanut vähän takuta vaikka näytelmädialogia muistuttavaa tekstiä yleensä ihan sujuvasti luenkin. Äänikirjana tämä toimi sen sijaan kuin häkä, Krista Putkonen-Örn on lukijana selkeäsanainen ja jollain tavalla ihanan paheellinen ja ilmeikäs. Ehdottoman mainiota kuunneltavaa!
Seitsemän veljestä on tuotu tässä rönsyävässä teoksessa oikein mainiosti nykypäivään riittävästi yhtymäkohtia osoitellen mutta silti omana itsenään seisten. Symppis kuin mikä!
Luettua elämää -blogin Elina huumaantui teoksesta, Lukupinon Simo kiittelee aitoja naishahmoja.
Tammi, 2015. 7-levyinen äänikirja.
Lukija: Krista Putkonen-Örn
Kansi: Markko Taina
Wenla on huippu typy! Innostuin arviostasi niin, että taidan lainata tämän äänikirjanakin. Painetussa kirjassa näytelmämuoto, runot ja suorasanainen kerronta vaihtelivat iloisesti. Kirja oli täynnä naisenergiaa.
VastaaPoistaVoi suosittelen, Elina! Putkonen-Örn on nappivalinta tämän lukijaksi, ilokseen kuuntelee!
PoistaMinä tykkäsin tästä kyllä ihan kirjoitettunakin! Kirja oli kyllä sen tapainen, että toimisi varmasti ehkä paremminkin äänikirjana... voisi kokeilla joskus jos tekee mieli lukea kirja uudestaan.
VastaaPoista