Tämä on niitä hetkiä kun olet päättänyt laittaa postauksen ilmoille ja tajuat ettei sinulla ole teoksesta tai siihen liittyen mitään järkevää kuvaa, paitsi tämä Instagramiin otettu. Ja sitten päätät mennä sillä, koska tällaisia lukuvalolla valaistuja hetkiä Muumi-lakanoissa tämän lukeminen oli.
Satu Rämön Islantilainen voittaa aina (WSOY, 2015) oli taas kerran niitä kirjoja, jotka kävelivät vastaan kirjaston bestseller-hyllyssä ja joita ei voinut siihen jättää, vaikka lukemista oli kotonakin. Onneksi tämän kirjan tapauksessa impulsiivisuus ei haitannut, sillä nojatuolimatka Islantiin ja sen ihmeellisyyksiin oli oikein miellyttävää luettavaa.
Rämön historia Islannin kanssa alkaa vuodesta 2003, kun hän lähti sinne vaihtoon. Kokemus ei lähtenyt ihmisestä sitten millään ja sittemmin karu saarivaltio tarjosi myös puolison ja kodin. Teoksessaan Rämö kertoilee kiinnostavasti omasta sopeutumisestaan islantilaiseen yhteiskuntaan maahanmuuttajan näkökulmasta, ihmettelee islantilaisuuden erityispiirteitä ja antaa kiinnostavaa tietoa niin alueen historiasta kuin luonnostakin.
Tätä tekstiä kirjoittaessani kirjan lukemisesta on aikaa jo yli kuukausi, joten tarkimmat muistikuvat ovat nolosti päässeet unohtumaan. Jälkimaku on kuitenkin tavattoman positiivinen. Rämö kirjoittaa iloisesti ja tarkkanäköisesti eikä turhaan siloittele rosoja Islannin pinnasta. Samalla teos sytyttää Islanti-kuumeen, milloin tähän myyttiseen maahan saisi retken aikaiseksi? Tulivuoriperäisyys, kuumat lähteet ja laajat jäätiköt kiinnostavat tavattomasti, onneksi niitä voi kokea ensihätään täältä kotisohvaltakin.
Suosittelen teosta lämpimästi matkakuumeisille, Islanti-faneille ja leppeän nojatuolimatkailun ystäville. Lisää arvioita ja infoa voit käydä kurkkaamassa vaikka kirjailijan omasta blogista.
Satu Rämö: Islantilainen voittaa aina. Elämää hurmaavien harhojen maassa.
WSOY, 2015. 282 s.
Kannen kuva: Gudny Hilmasdóttir
Ai että, tämä on niin mainio teos! Islanti alkoi kiinnostaa kummasti tämän kirjan lukemisen myötä.
VastaaPoistaNiin on Jonna! Mulla kiinnostus syveni entisestään, toivottavasti sitä joskus pääsisi paikan päälle ihmettelemään.
Poista