Lavalta: Suomi 2016 (Q-teatterin Nuorten Teatteri)

Loppukevät on selvästi taitavien nuorten näkemisen kulta-aikaa. Q-teatterin Nuorten Teatterin musikaaliprojekti Suomi 2016 pyörii tällä hetkellä täyttä höyryä Puoli-Q:n tiloissa. Trendikkäästi nykymaailman menoa tölvivä ja analysoiva esitys tuo lavalle joukon lahjakkaita esiintyjiä, kiinnostavia ajatuksia ja aimo annoksen huolta.

Musikaali vie katsojat syvälle brändäysmeiningin ytimeen. Millainen brändi luodaan Suomi Raamattu 2016 –konseptilla ja miten tähän liittyvät aseita kanniskeleva Donald-ankka, työryhmän käyttöön valjastettu teinipoppari, joukko jatko-opintojaan ja valintamahdollisuuksia pohdiskelevia nuoria ja laumallinen metsän eläimiä? Kannattaako lähteä lautalla Tallinnaan, odottaako rajojen ulkopuolella parempi tulevaisuus? Kuka on kenen alueella ja miten häätää ei-toivotut vieraat pois? Vihaisia viestejä liimataan seinään, kumiveneitä pumpataan ja kahvia keitetään, mutta oikeiden ratkaisujen löytäminen ei ole aivan niin helppoa kuin henkilöt tahoillaan ehkä ajattelevat.

Olin alun perin menossa katsomaan esitystä itsekseni, mutta onnekkaana sattumana sain äidin mukaani katsomoon. Molemmat pidimme kovasti ja suosikkikohdatkin olivat pitkälti samoja. Puoliajalla piti kyllä vetää hieman henkeä kadun puolella, sillä ensimmäinen osio sisältää niin paljon näkökulmia ja henkilöhahmoja että ihan hengästyy. Toisaalta kaaos sopii esityksen tunnelmaan. Toisella puoliajalla meno hieman rauhoittuu tai ehkä seuraaminen helpottuu, kun hahmot ovat jo tuttuja. Lopussa maltetaan jopa hienosti hiljentyä ja loppukohtaus vaikuttaa, aina ei tarvitse sanoittaa, pieniä me lopulta olemme täällä maailmankaikkeuden laidalla.

Itse näyttelijäsuorituksista en nyt nosta esiin erikseen ainuttakaan, sillä kaikki tekevät hyvää työtä. repliikit ja roolit on otettu napakasti haltuun. Hienointa esityksessä ovat lopulta spottivalon loisteessa esitetyt monologipätkät. Ne ovat rauhallisia hetkiä kaiken kohinan keskellä ja sisällöltään purevia. Niissä nuorten huolet ja ajatukset kuuluvat kirkkaimmillaan, herättävät huomaamaan että nykyajan nuorilla taitaa olla paljon enemmän yhteiskunnallista huolta kuin itsellä aikanaan. 

Q-teatterin nuoret ovat tehneet oivallista työtä Jaana Taskisen ja Anni Tanin ohjauksessa. Musikaali soi hienosti eivätkä biisit ole niitä helpoimpia, sävellyksistä ja sovituksista on kiittäminen Jani Orbinskia, aihetta on käsitelty monipuolisesti ja rohkeasti ja tekemisen ilo välittyy. Esityksestä ei aiheen puolesta jäänyt varsinaisesti hyvä mieli, ajatteleva pikemminkin, mutta taitavia nuoria muistellessa alkaa hymyilyttää. Huikeita tyyppejä, toivottavasti jatkavat tämän lajin parissa ja samalla vähän ravistelevat katsomossa istujia.

Esityksen ehtii nähdä vielä tällä viikolla, menkäähän.