Takaikkunasta saattaa tiirailla myös pieni eläin.
Pauliina Suden Takaikkuna (Tammi, 2015) sai jokin aika sitten Suomen Dekkariseuran Vuoden johtolanka -palkinnon eikä suotta. Luin kirjaa useampaan otteeseen aivan liian myöhään yöhön, enkä tunnusta katuvani mitään. Toisinaan juonivetoinen trilleri on juuri se, mitä ihminen luettavakseen kaipaa ja Takaikkuna on siihen tarpeeseen oiva valinta.
Leia Laine ei välttämättä osannut aavistaa millaisen ryöpytyksen kohteeksi joutuisi, kun aloitti hankkeessa jonka tavoitteena on tukea prostituoitujen palveluja käyttäviä miehiä. Tähän päälle kun lisätään lukioikäisen tyttären yksinhuoltajuus niin tasapainoteltavaa on paljon. Yksi vaarallisimmista Leian projektin vastustajista on uunituore oikeusministeri, mutta ei kovapuheisella ministerilläkään helppoa ole. Lehdet seuraavat nousukaspoliitikon tekemisiä silmä kovana ja sitä uutisoitavaa tekemisissähän olisi, valitettavasti. Homma on lakaistava maton alle ja nopeasti ja tällaiseen hommaan tarvitaan tietysti ammattimies, henkilö joka osaa löytää netistä tarvitun tiedon ja poistaa sen, pysyvästi. Piiri pieni pyörii ja vähitellen yksittäisiltä vaikuttavien tarinalinjojen sotku alkaa selvitä hengästyttävällä tavalla.
Hitchcockin Takaikkuna on yksi suosikkielokuviani, olen katsonut sen todella monta kertaa. Teosten nimien yhteneväisyys on tarkoituksellista, yhtymäkohtia löytyy ja ne lisäävät mukavasti kirjan viehätystä. Muitakin viittauksia populaarikulttuuriin löytyy ja ne on tehty ilahduttavan vaivattoman oloisesti. Viittauskimaran lisäksi Susi on hyvin ajan hermolla, sillä Takaikkuna saa huolestumaan omasta tietoturvastaan vaikka mielestäni tiedän verkkoturvallisuudesta melko paljon.
Joka tapauksessa Takaikkuna oli nappivalinta kirjaston bestseller-hyllystä. Tarina on koukuttava, Suden teksti nakuttaa eteenpäin hirmuista tahtia ja juonikuviot ovat sopivan monimutkaiset mutteivät mahdottomat. Lopussa meno äityy makuuni hieman liian toimintaelokuvamaiseksi, mutta sallittakoon se tämän kerran. Oiva teos, palkintonsa ansainnut. Lue, jos et vielä ole sitä tehnyt.
Kurkkaa lisäperusteluita kaivatessasi vaikka Kirsin kirjanurkan arvio kirjasta, Kirsi nimittäin oli mukana kirjan palkinneessa Vuoden johtolanka -raadissa.
Tammi, 2015. 555 s.
Kansi: Sanna-Reeta Meilahti
Haastetta olisi tarjolla blogissa.
VastaaPoistaKiitos!
Poista