Kuukauden se vei tästä elämästä, viimeisinä iltoina kirjan kanssa tuli nukahdettua uupuneena. 943 sivua on takana, olo on hengästynyt, vaikuttunut ja surullinen. Joyce Carol Oatesin fiktiivinen elämäkerta Blondi (Otava, 2001) Norma Jeane Bakerista eli "Marilyn Monroesta" lainaa todellisuudesta, muuttaa ja vääntää omakseen ja on silti niin uskottavan aito ja kipeä, että sitä luulee koko ajan tutustuvansa todelliseen ihmiseen.
Norma Jeane Baker syntyi 1. kesäkuuta 1926 ja olisi täyttänyt tänä vuonna 90 vuotta. Yksi aikansa suurin tähti kuitenkin menehtyi vuonna 1962 vain 36 vuoden ikäisenä jokseenkin epäilyttävissä olosuhteissa, kuolinsyynään joka tapauksessa yliannostus. Tälle aikavälille sijoittuu myös Oatesin tarina epävarmasta Norma Jeanesta, josta tehtaillaan viehkeä seksisymboli, valkokankaiden tähti ja josta juorutaan milloin mitäkin. Järkälemäiseen romaaniinsa Oates on valinnut tiettyjä kiinnekohtia "Marilynin" elämästä, joitakin ihmisiä ja tapahtumia, valikoituja elokuvia, joskus viitteellisesti ja toisinaan suoremmin.
Blondi on majaillut hyllyssäni jo useamman vuoden kiinnostavana mahdollisuutena, mutta lannistaen maratonpituudellaan. Yllättäen teos kuitenkin veti aina mukaansa, oli lukemisen välissä taukoa tai ei, vei matkalle 40-50-lukujen elokuvateollisuuden maailmaan, epäonnisiin rakkaussuhteisiin, huumausaineiden väärinkäyttöön ja toisaalta tutustumaan hiomattomaan näyttelijäntyölliseen nerouteen.
Oatesin Norma Jeane on herkkä, epävarma, taitava ja sinnikäs nainen, joka muuntuu orpotytöstä kaikkien tunnistamaksi muttei tuntemaksi tähdeksi. Tavoitteena on saada muut rakastamaan itseään, sillä mitä muuta virkaa elämässä voisi olla? Rakkaus ei kuitenkaan ole aina pyyteetöntä, liiankin usein se satuttaa ja jättää jälkensä. Kaikkea Oates ei kuitenkaan näytä, paljosta pahasta saadaan vain aavistuksia sivulauseissa ja huuruisissa, epäselvissä maininnoissa.
Lukemisen jälkeen olo on pökertynyt. Oatesin tarina on massiivinen muttei missään nimessä kaipaa typistämistä ja Kristiina Drewsin taitava, moneen taipuva suomennos on jaksanut kaapata mukaan kielelliseen leikittelyynsä. Blondi saa uskomaan, että on todella tutustunut naiseen myytin takana, vaikka heti alkusanoissa painotetaankin tekstin fiktiivisyyttä. Suosittelen teosta lämpimästi elokuvan ystäville, suurten ja surullisten tarinoiden ystäville, haavoitettujen puolella oleville.
Kuittaan teoksella itseoikeutetusti HelMet-haasteesta kohdan kirjassa mukana Marilyn Monroe ja aloitan vihdoin Seitsemännen taiteen tarinat -haasteen.
Suurkiitos myös Suketukselle, jonka kirittämänä sain kirjan viimein luettua vaikka myöhästyinkin sovitusta takarajasta.
Otava, 2001. Seven-pokkari, 2012. 943 s.
Suomentanut: Kristiina Drews
Kansi: Milton H. Greene Archives Inc.
Järeä aloitus elokuvahaasteeseen :). Olen hiljalleen alkanut lämmetä tälle kirjalle, ehkä minun pitäisi kokeilla, vaikkapa ensi kesänä... tälle kesälle olen jo varannut niin paljon paksuja kirjoja että pitää koettaa selvitä niistä ensin (Anna Kareninan sivumäärä taitaa peitota Blondin... ). :)
VastaaPoistaJos aloittaa, niin kannattaa aloittaa rytinällä eikö vaan? ;)
PoistaMulla olisi Anna Karenina myös kesken, ehtisiköhän sen kuitenkin rykäistä klassikkohaasteen deadlineen mennessä?
Minullakin on ollut Blondi hyllyssä jo vuosia, mutta tuo sivumäärä kieltämättä tahtoo vähän karsia lukuhaluja. Tai ei oikeastaan lukuhaluja, mutta aloittaminen tuntuu hiukan pelottavalta.
VastaaPoistaEn tiedä Marilyn Monroesta paljonkaan, joten siinä mielessä tätä olisi erikoista lukea: ei mitään toivoa erottaa faktaa fiktiosta! :)
Anna mennä, Maija! Mulla toimi tsempparina tässä Suketuksen vertaistuki, tosin aloittamisen jälkeen kirjan pariin hakeutui ihan itsestään.
PoistaJa vähän sama. Marilyn-tietoni ovat olemattomat, oli todella vaikeaa muistaa lukea tätä fiktiona.
Kuukauden verran vei Blondin lukeminen minultakin. Olen onnellinen, että otin aikaa tämän lukemiseen, sillä parin vuoden takainen lukukokemus oli mieleenpainuva ja maaginen. Tämä järkäle vaati hengähdystaukoja, mutta silti en jättäisi siitä mitään pois.
VastaaPoistaTäysin samaa mieltä, Nanna. Satsaus kannatti ja tiivistämistä ei tosiaan kaipaa.
PoistaMuistan nähneeni joskus yläkoulikäisenä (?) jonkun tv-ohjelman Marilynista, tai oikeammin se taisi kertoa Norma Jeanesta. Sen nähtyäni en ole voinutkatsoa yhtään Marilynin elokuvaa pohtimatta, oliko Norma Jeane viihdeteollisuuden uhri, vai alskelmoiko hän itse kaiken. Blondi vaikuttaa mielenkiintoiselta, mutta en luultavasti lukiessani muistaisi, että kyseessä on fiktio.
VastaaPoistaTuo on tosiaan mielenkiintoinen kysymys, Kia, ja sellainen mihin tuskin koskaan saadaan pätevää vastausta. Kiinnostava persoona Baker/Monroe joka tapauksessa oli. Fiktion erottaminen oli tässä kyllä todella vaikeaa, itse sorruin useasti todellisuuden harhakuvitelmaan.
PoistaLuultavasti kyseessä on vähän sekä-että tilanne. Tuskin hän täysin vastahakoisesti lähti mukaan viihdeteollisuuteen, mutta eikös sen raadollisuus tule tänäkin päivänä yllätyksenä monelle artistille ja näyttelijälle?
PoistaJuurikin näin Kia, tuskin vastahakoisesti, mutta maailman raadollisuus on voinut tulla yllätyksenä ja toisaalta jos on mahdollisesti ollut mielenterveysongelmaa tms. niin ei se sitä ainakaan helpommaksi tee.
Poista