lauantai 30. heinäkuuta 2016
John Steinbeck: Hiiriä ja ihmisiä
Olipa kerran eräs aamuinen työmatka, jonka ollessa vasta aluillaan olin kovin onnellinen siitä että Tikkurilan kirjastoon voi marssia jo kello kahdeksalta. Radiojuontajien luokaton löpötys ei innostanut lainkaan ja kanavan vaihto ei viehättynyt, joten äänikirjahyllystä mukaan tarttui John Steinbeckin klassikko Hiiriä ja ihmisiä (WSOY äänikirja, 2007) ja kaiken lisäksi Esko Salmisen lukemana.
George ja Lennie kulkevat yhdessä maatilalta toiselle tehden milloin mitäkin työtä. Ovelalla Georgella on suuria suunnitelmia ja haaveita, mutta niiden toteutumiseen tarvitaan luonnollisesti rahaa. Sitä puolestaan on hankala ansaita, kun voimakkaan mutta mieleltään lapsekkaan Lennien pahaatarkoittamattomat edesottamukset pakottavat heidän liikkumaan paikasta toiseen. George ei kuitenkaan halua hylätä ystäväänsä, joten kaksikko kulkee yhdessä, tuli mitä tuli.
Salminen lukee Steinbeckin tekstiä vahvasti eläytyen ja parhaimmillaan luenta on kuin radioteatteria. Nauhan äänenvoimakkuus kuitenkin tuntuu vaihtelevan hahmosta toiseen ja välillä kuunteleminen oli hankalaa. Muutaman hahmon ääni oli myös kovin epämiellyttävä, mutta se nyt mennee hahmoluonteiden piikkiin.
Inhottavinta tässä oli joka tapauksessa se, että jossain vaiheessa tajuaa mihin pisteeseen tarina on vääjäämättä kulkemassa eikä voi tehdä muuta kuin kuunnella eteenpäin. Toisaalta olen iloinen, että en tiennyt tarinaa etukäteen, viimeisiin minuutteihin asti sai toivoa että josko sitten kuitenkin.
Klassikon maineensa ansainnut tämä mitaltaan kompakti teos enkä myöskään ihmettele, että tätä on ainakin luetettu kouluissa. Teemoissa riittää ruodittavaa niin eettisten kysymysten kuin tarinankuljetuskeinojenkin osalta. Sopii myös hyvin klassikkotietämyksen päivittämiseen, sivuja kun ei varsinaisessa kirjassa ole kuin 133.
John Steinbeck: Hiiriä ja ihmisiä (Of Mice and Men, 1937)
WSOY äänikirja, 2007.
Lukija: Esko Salminen
Suomentanut: Jouko Linturi
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ihana! Siis tuo lukijaääni. Ihan vain sen takia tämän voisi kuunnella äänikirjana, vaikka mielestäni kirja on toki hyvä luettunakin.
VastaaPoistaNiin on, Mannilainen! Siitä vaan kuulemaan.
PoistaOlen lukenut Steinbeckiä, mutta tätä en vaikka kiinnostusta on ollut jo vuosikymmeniä. Joku on vissiin aina kiilannut eteen. :D Mutta nyt syntyi lisäinto. Tämä vaikuttaakin ihan erilaisesta kuin muistelin!
VastaaPoistaEsko Salminen on varmasti erinomainen lukija tälle kirjalle. Minäkään en ole ollut kovin innostunut lukemaan tätä, mutta ääniversiota voisin harkita. Kohta näitä äänikirjoja tulee nimittäin taas kuunneltua - työt alkavat muutaman päivän kuluttua, enkä minäkään ole kovin innokas radion kuuntelija. :)
VastaaPoistaMinäkin olen kuunnellut tämän äänikirjana (ennen blogiaikaani), kun ajoin yli tunnin työmatkaa pikku-Fiatillani. Muistan ärsyyntyneeni siihen, etten välillä meinannut kuulla jotain ja välillä Salminen taas huusi. Mutta vaikuttavaa lukemista toki! Sittemmin olen ostanut tämän omaan hyllyyn perinteisenä kirjana. Moni lukiolainen muuten valitsee tämän luettavaksi juuri sivumäärän perusteella - ja silti saa lukea Wikipediasta kopioituja tekstejä :/
VastaaPoista