Kuva: Carolin Büttner / Teatterikesä
Teatterikesän torstaissa Ohjelmateltta täyttyi ääriään
myöten iltakymmeneltä, kun vuorossa oli konsertti Eeva Kontu feat. Lauri Viita. Lauri Viidan juhlavuoteen sopivasti
konsertissa kuultiin ensiesityksenä kappaleita Viita
1949 –musiikkinäytelmästä ja niiden lisäksi erinäisiä uusia sovituksia
sellaisista manserockin klassikoista kuten Juicen Tampereen aamu ja Popedan Pitkä kuuma kesä.
Solisteina kuultiin upeita Nina Tapiota ja Jukka Nylundia,
vierailijoina lavalla nähtiin häikäisevät Petra Karjalainen ja Tiina Weckström.
Yhtyeessä puolestaan soittivat Joonas Mikkilä, Saku Mattila, Teemu Broman, Mikko Renfors, Harri Topi ja Lotta Laaksonen. Tällä
kymmenpäisellä kokoonpanolla kelpaa tosiaan esiintyä, sillä osaaminen on
ensiluokkaista.
Toki tiesin etukäteen Eeva Kontun olevan lahjakas kapellimestari,
mutta tämä konsertti pääsi silti yllättämään. Kontu osaa säveltämisen
ja johtamisen lisäksi myös esiintyä valloittavasti, laulaa vetävästi ja soittaa
pianoa tavalla, josta siippani olisi ollut haltioissaan. Kappalelistan ehdin jo
unohtaa, mutta katkelmia Viidan runoista ja kirjeistä jäi päähän soimaan ja miesten ruikutusrakkauslaulut naurattavat edelleen.
Tämän konsertin perusteella syksyn ohjelmistooni sujahtaa
ehdottomasti Tampereen Työväen Teatterin Viita1949 –musiikkinäytelmä, jossa Kontun sävellyksiä siis kuullaan. Ilokseni voin
ilmoittaa, että esityksen kappaleista on tekeillä myös cd-levy, jonka aion
itselleni hankkia. Kerrankin on mahdollisuus kuunnella kappaleita vielä
kotonakin. Tästäkin iltamasta olisi ollut loistavaa saada tallenne, vaikka tokihan liveveto on aina paras siinä hetkessä.
Konsertin aikana Ohjelmateltan katto tuntuu hengittävän
mukana. Tunnelma vaihteli riehakkaasta lähes hartaaseen ja sydäntä sytkyttää
useaan kertaan. Vahvat laulusuoritukset, komeat sovitukset ja Kontun oma into tekivät konsertista upean kokemuksen. Jos tämä jossain vielä tulee ohjelmistoon, niin suosittelen sitä mitä lämpimimmin.
Olipa ihanaa lukea tämä. <3 Harmittaa vähän, että missasin tämän, mutta eiköhän tämänkaltaista tule joskus uudelleenkin. Viita 1949 on minulle ensi syksyn odotetuin Kansallisteatterin Canthin ohella. :)
VastaaPoista