Titania keijuineen. Kuva: Tanja Ahola
Kesäperinteet jatkuvat, matkamme vei jälleen kerran Hyvän omantunnon linnakkeeseen katsomaan Ryhmäteatterin kesävetoa. Tänä vuonna juhlistettiin Shakespearea, jonka kuolemasta on 400 vuotta, esittämällä näytelmänsä Kesäyön uni. Komediallisessa esityksessä ateenalaiset nuoret päätyvät yöllä keskelle maahisten ja keijujen maata, jossa unennäkö on todellisuutta tärkeämpää ja koskaan ei voi tietää kehen herätessään rakastuu.
Kesäyön unessa Lysander (Noora Dadu) ja Hermia (Anna-Riikka Rajanen) päättävät mennä salaa naimisiin ja sopivat tapaavansa yöllä metsässä. Perässä seuraa Helena (Pyry Äikää), joka on päättänyt johdattaa Hermian sovitun sulhasen Demetriuksen (Henri Tuominen) paikan päälle. Samaan aikaan metsässä näytelmää harjoittelee työläismiehistä koostuva sakki toivoen pääsevänsä sen myötä esiintymään Ateenan kuningas Theseuksen ja Hippolytan (Robin Svartström ja Minna Suuronen) häihin. Toisaalta samaisessa metsässä riitelevät keijujen kuningas ja kuningatar Oberon ja Titania ja kuolevaiset on helppo sotkea mukaan tähän peliin.
Näytelmä oli itselleni tuttu vain kursorisesti, joten esityksen katsominen meni jo yleissivistyksenä. Esityksessä käytetty Lauri Siparin suomennos sopii näyttelijöiden suuhun varsin hyvin ja rullaa mukavasti muutamaa hieman epäselvää kohtaa lukuunottamatta. Kaksi ja puoli tuntia kestävä näytelmä jaksaa viihdyttää ihan sellaisenaan ilman ylimääräisiä kommervenkkeja.
Omat väännökset esitykseen oli lisätty roolitusta sekoittelemalla. Sekaisin on miehet, naiset kirjoittaa Shakespeare ja näin ne ovat myös rooleissaan. Tästä ei kuitenkaan tehdä mitään numeroa ja hyvä niin, lavalla esitetään nimenomaan roolia eikä silloin sulupuolella ole niin väliä. Noora Dadu on oikein vakuuttava intohimoisena Lysanderina ja Pyry Äikää on kerrassaan viehättävä Helena. Sari Mällinen puolestaan on kaikkine kähinöineen oikein sympaattinen Puck.
Näytelmän harjoitukset alkakoot. Kuva: Tanja Ahola
Omia suosikeitani olivat silti työläismiehet Perä, Vankka, Kuono, Pölkky ja Nälkä eli Jarkko Pajunen, Mikko Penttilä, Aarni Kivinen, Juha Pulli ja Marko Tiusanen. Näytelmäkerholla oli asenne kohdallaan ja meininki katossa. Häissä esitetyn Mitä murheellisin komedia Pyramuksen ja Thisben kurjasta kohtalosta voisin myös katsoa uudelleen, siinä oli sitä menoa ja tunteen paloa ja sai sopivasti vetää överiksi.
Kokonaisuutena tämä Esa Leskisen ohjaus klassikosta oli varsin tasapainoinen esitys. Jalat eivät menneet alta, mutta viihdyin katsomossa oikein hyvin eikä tarvinnut pitkästyä. Näytelmä pelaa näyttelijöidensä taidon varaan sortumatta ylenpalttiseen visuaaliseen tykitykseen ja se ei ole tällaisessa puhepainotteisessa esityksessä lainkaan huono asia. Janne Siltavuoren lavasteet ja Ninja Pasasen puvut olivat kyllä hienoja, mutta eivät vaatineet heltiämätöntä huomiota itseensä. Lopputulemana makoisat unet, ei hassumpaa.
Oli mielenkiintoista lukea Ryhmäteatterin esityksestä, jota minulla ei ole mahdollisuus nähdä. Näin kuitenkin saman näytelmän Lontoossa Shakespeare's Globessa, ja siinä oli samanlaista roolitusta, Helena ja Demetrius olivat molemmat miesnäyttelijöitä. Näyttelijöissä on myös useita etnisiä ryhmiä ja häät tansseineen olivat lähellä Bollywoodia. Puckin näyttelijä mahtava kaikenlisäksi. Lavasteet minimaalisia. Joskus olen nähnyt näytelmästä tylsemmän ja hitaammanlaisen versionkin, mutta nyt oli vauhtia. Globessa näyttelijät kommunikoivat lisäksi ykeisön kanssa, varsinkin Puck. Miten Ryhmäteatteri?
VastaaPoistaOlisipa hienoa päästä katsomaan Shakespearea Globeen, Raija! Näkemäsi versio kuulostaa kiinnostavalta. Ryhmäteatterissa ei ollut kommentointia yleisön suuntaan, ei ainakaan selkeästi, sitä Suomessa tuntuu olevan muutenkin aika vähän.
PoistaNäytelmä näytelmässä oli tosiaan esityksen parasta antia (vaikka hyvä se oli mielestäni muutenkin)! Sitä tunnetta ja tuskaa... :')
VastaaPoistaJa siitä puheenollen – törmäsin teosta googlaillessani tällaiseen mielenkiintoiseen brittiläiseen tuotantoon: https://www.rsc.org.uk/a-midsummer-nights-dream/past-productions/erica-whyman-2016-production – kiertuetuotanto, jonka joka pysäkillä paikalliset harrastajat esittivät näytelmän amatöörinäyttelijöitä. Mahtava idea!