Lavalta: Pulcinella, Maccus, Bucco ja Kukko (Teatteri Metamorfoosi)

Pulcinella kohtaa muun muassa karhun. Kuva: Teatteri Metamorfoosi

Kansallismuseon Linnanpihalla on elokuun aikana mahdollista kokea käsinukketeatteria italialaisin ja suomalaisin maustein. Teatteri Metamorfoosi on tuonut lavalle esityksen Pulcinella, Maccus, Bucco ja Kukko, jossa kapinallinen Pulcinella riehuu milloin missäkin ja aiheuttaa kaaosta mennessään. Lähes sanaton esitys nojaa fyysiseen huumoriin ja kauhistuttaisi suorasukaisuudellaan ellei se naurattaisi niin paljon.

Pulcinellan tarinaa kertovat hahmon kaksi isää, Maccus ja Bucco, ja lisäksi ensembleen kuuluu kukko, joka huolehtii musisoinnista ja laulusta. Tarina kulkee kohtaamisesta toiseen ja minne Pulcinella meneekin tuntuu hän saavan aikaan kaaosta ja hävitystä. Käyttäytymissääntöjä ei ole, vaikka toisaalta esityksessä nähdään myös mainio lakanoidenvetokohtaus. Erityismaininnan haluaisin antaa myös Kuoleman upean hugosimbergmäiselle olemukselle.

Paikoin Pulcinellan toiminta on niin väkivaltaista, että heikompaa hirvittää samalla kun kaiken koomisuudelle ei voi kuin nauraa. Esiintyjät Riina Tikkanen ja Johanna Kultala tekevät loistavaa työtä niin käsinukkien kuin myös naamioden takana. Iika Hartikainen huolehtii kukkona musiikista ja tekee sen erinomaisesti, myös kukon ilmeet olivat mainioita. Ajoitukset toimivat, falsettimaiset äänet piipittävät ja katsomossa naurattaa, joten voinee todeta Elina Putkisen ohjauksen onnistuneen.

Esityksen jälkeen suupieliin sattuu kaikesta nauramisesta ja omasta naamanvääntelystä kun mietti, että saako tälle nyt edes nauraa. Pulcinellan kohtaamiset muun muassa luutaa heiluttavan rouvan, huutavan vauvan, karhun ja tiukkailmeisten vartijoiden kanssa ovat kaoottisia ja mitä vain voi tapahtua. Ehdottoman nautittavaa nukketeatteria miellyttävässä sisäpihamiljöössä tämä Pulcinella jne., suosittelen.

Esityksiä on jäljellä runsaasti (viimeinen 28.8.), joten tätä ehtii vielä hyvin katsomaan. Suositusikäraja on viidestä ylöspäin.