Lavalta: Ritual Reality (Tukkateatteri)

Tampereen Tapahtumien Yönä ympäri kaupunkia löytyi jos jonkinlaista ohjelmaa. Itse päädyin harhailemaan Tukkateatteriin, jossa esitettiin illan aikana kahdesti Ritual Reality –performanssi. Tosi-tv-ohjelmista ammentavassa rituaalissa palvottiin milloin mitäkin ruudussa pyörivää formaattia sopivin menoin. Sinä saat ruusun, toinen kutsutaan päiväkirjahuoneeseen. Ja selfie, selfie, selfie.

Noin puolituntinen performanssi on pituudeltaan juuri sopiva. Esiin ehditään nostaa useita formaatteja, joita katsellaan ensin hetki ja sitten suoritetaan rituaaleja. Myös yleisöä osallistetaan, mutta melko kivuttoman oloisesti. Tosi-tv:n minäminä-kulttuuriin se myös sopii, minäkeskeisyys ja yksilön esiinnostaminen. Esiintyjät Miia Säppi ja Terhi Meriläinen hoitavat kivikasvoiset roolinsa mainiosti mitä papittaria nyt sitten olivatkin, ihailin sitä pokan pitämiskykyä hämmentävienkin tilanteiden keskellä.

Jonkin verran harmittelen, että ensimmäinen rivi oli niin tiiviisti esitystilan ympärillä, takakatsomosta näki hieman rajoitetusti lattianrajassa olevaa rekvisiittaa ja jotain jäi ehkä tajuamatta. Olisihan toki voinut sinne itsekin istua, kaksi paikkaa taisi olla vapaana, mutta en kehdannut mennä sinne kahviani ryystämään. Mukana kuitenkin pysyi hyvin.

Kokonaisuutena Ritual Reality olisi voinut hyötyä pienestä jäsentelystä ja tiivistämisestä, toki jos esitys on esillä ensimmäisiä kertoja sillä on potentiaalia jämäköityä ajan kuluessa. Ehdoton suosikkini esityksen kohdista oli liturginen osio, jossa kaksiäänisesti lueteltiin formaatteja, se oli absurdiudessaan hienoa. Ritual Reality täytti mainiosti sielustani löytyneen performanssinmentävän aukon.