maanantai 29. elokuuta 2016

Mahdottomia murhia äänikirjoina


Huhtikuisen hammaslääkärikäynnin jälkeen iski pahemmanlaatuinen äänikirjankaipuu, joten marssin vierailulle Laajasalon viehättävään kirjastoon ja nappasin sieltä mukaani Agatha Christien Seitti-teoksen. Loppupeleissä Seitti osoittautui jonkinlaiseksi porttihuumeeksi Svedbergin lukemiin äänikirjoihin ja toisaalta on sittemmin innostanut satunnaislainailuun äänikirjaosastolla.

Charles Osborne on muokannut Agatha Christien näytelmästä Seitti kerronnallisen version ja äänikirjana se toimii erinomaisesti. Luonnollisesti suurin osa tarinankuljetuksesta tapahtuu replikoinnin keinoin ja täten se oli äänikirjaformaattina miellyttävää kuunneltavaa, etenkin kun Svedberg lukijana erotteli hahmojen ääniä riittävästi muttei tuhottoman ärsyttävästi.

Seitissä diplomaattirouva Clarissalle, joka pitää kovasti taiten suunnitelluista kepposista, on ilmaantunut ongelma eli ruumis olohuoneen matolle. Poliiseja ei voi kutsua paikalle, sillä miehelle on tulossa arvovaltainen vieras kylään. Clarissan on siis punottava ovela suunnitelma ruumiin piilottamiseksi, sotkettava soppaan useampikin kartanossa vierailevista herrasmiehistä ja tehtävä kaikki tyylillä. Tietenkään asiat eivät ole miltä näyttävät, moni seikka menee vikaan, väärinkäsitykset meinaavat saada katastrofaalisia mittasuhteita ja niin päin pois, mutta asiat saadaan luonnollisesti lopulta ratkaistua. Murhamysteerinä Seitti ei ollut kovin kummoinen, teatterikappaleena se voisi puolestaan olla onnistuessaan kovin hauska.

Yksi kirja ei riittänyt tyydyttämään nälkääni Svedbergin kuuntelemiseksi, joten nappasin kirjastosta seuraavaksi mukaani Christien teoksen Ruumis kirjastossa. Parhaita hetkiä tässä teoksessa olivat neiti Marplen säpäkät huomautukset ja havainnot, mieleeni tupsahti aika ajoin Downton Abbeyn ihastuttava leskikreivitär sekä oma mumini.

Eversti Arthur Bantryn kirjaston matolta löytyy eräänä aamuna ruumis ja hänen vaimonsa Dolly soittaa siltä seisomalta ystävälleen neiti Marplelle. Poliisit ratkovat tapausta tahollaan, mutta luonnollisesti loppuratkaisun selvittämiseksi tarvitaan terävää neitiämme. Suurin osa rikoksen ratkomisesta tehdään paikallisessa hotellissa, jossa uhri oli töissä, ja jotenkin murhaan liittyvät niin tennisopettaja, leikatut kynnet, elosteleva elokuva-alan mies, tanssijuus ja paikallinen partiotyttö. Paikoin Ruumis kirjastossa on hyvinkin synkkä eikä se myöskään ole mielestäni Christien parhaita, mutta nasakan mittaisena äänikirjana se oli kuitenkin viihdyttävä.

Näistä kuuntelukokemuksista opin, että Lars Svedberg tosiaan on oikein mainio ja ilmeikäs lukija ja että en pysty enää ahmimaan Christien teoksia montaa peräkkäin. Tai en ainakaan näitä sanoisinko keskinkertaisempia sellaisia. Akuuttiin äänikirjanälkään voin kuitenkin suositella molempia lämpimästi.

Agatha Christie ja Charles Osborne: Seitti (Spider's Web, 2000)
WSOY, 2011.
Suomentanut: Kiti Kattelus
Lukija: Lars Svedberg
Kansi: Sami Saramäki







Agatha Christie: Ruumis kirjastossa (The Body in the Library, 1942)
WSOY, 2011. 6 h 32 min.
Suomentanut: Ragni Rossi
Lukija: Lars Svedberg
Kansi: Anders Carpelan

5 kommenttia:

  1. Oi kyllä - Christiet äänikirjoina ja erityisesti Lars Svedbergin lukemina ovat pelastaneet useamman kuin yhden työmatkan :-)
    Tosin olet kyllä siinä oikeassa, että ei niitä kovin montaa peräjälkeen pysty kuuntelemaan.

    VastaaPoista
  2. Olen minäkin joskus lainannut kirjastosta äänikirjoja, esim käsitöitä tehdessä ne ovat kiinnostava lisä. Christie ja Svedberg kuulostavat kiinnostavilta. Radion kuunnelmat ovat olleet mieleeni,onneksi nnitä voi selata Areenasta.
    Olen muuten marraskuussa TTT:ssä katsomassa näytelmää Viita 1949. Monta kirjaa olen lukenut, jotka kertovat jostain julkisuuden henkilöstä. Nyt tuossa vieressä T.Koiviston Päiväkirja. Seuraavaksi vuorossa siis teatterin keinoin Lauri Viita.
    Hyvää kirjasyksyä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äänikirjat ovat mukavia kuunneltavia jotain mekaanista tehdessä, siis juuri esimerkiksi käsitöitä. Christietä ja Svedbergiä voin suositella lämpimästi, radiokuunnelmat ovat ehdottomasti myös hyvää kuunneltavaa.

      Viita 1949 on myös omalla katsontalistallani, musiikit kuulostivat hyvältä Teatterikesän konsertissa!

      Poista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...