Lintubongari.
Yritän lukea säännöllisesti uusia luonnontieteellisiä kirjoja pysyäkseni jotenkin kärryillä ja saadakseni uusia mausteita opetukseen. Anders Tjernshaugenin Tiaisten salainen elämä (Atena, 2016) vaikutti kiinnostavalta heti ensikuulemalta. Norjalainen tietokirjailija seuraa teoksessaan vuoden ajan tiaisten elämää omassa pihapiirissään ja tapaa myös tutkijoita, jotka valottavat tiaisten elämän salaisuuksia lisää.
Tjernshaugenin kerronta on leppoisaa ja rullaa mukavasti. Ote on tarttuva, lintujen tarkkailua voi aivan hyvin tehdä kahvikuppi kädessä ja toisinaan ikkunasta ulos vilkaisten. Lisätietoa haetaan tiaistutkijoilta ja tutkimusalueilta, välillä kahlataan läpi artikkeleita. Tekstistä kuultaa läpi innostus aiheeseen ja lämpö oman pihapiirin lintuja kohtaan, jännitys siitä kuka pönttöön muuttaa pesimään ja miten pesintä lopulta sujuu. Pihalintujen elämää kuvataan havaintojen kautta, pohditaan laulun voimakkuutta ja reviirikiistoja niin oman lajin kuin lajirajojen ylikin.
Kuvitus on miellyttävä. Luvut alkavat koko sivun valokuvilla, lisäksi sivuilla on paljon piirroskuvia joilla havainnollistetaan muun muassa tiaisten kuviointeja. Enpä esimerkiksi tiennyt (tai muistanut) miten talitiaisten sukupuoli erotetaan, nyt tiedän. Muutenkin miellyttävä on hyvä adjektiivi kuvaamaan tätä kirjaa: kaikki on kovin leppoisaa, mieli on hyvä, muutama luku on kiva lukea vaikka työmatkalla. Lisää olisin toisaalta voinut lukea tiaisten värityseroista ja ihmeellisyyksistä ja käyttäytymismalleista, muun muassa parinmuodostus ja tiaisten parisuhteet muutenkin olivat kiinnostavaa luettavaa.
Kirjan luettuani huomasin kuulevani lintuja paljon enemmän, niihin osasi yhtäkkiä taas kiinnittää huomiota. Yritän tunnistaa erilaiset titityyt ja kurkkia pensaikkojen lomaan mitä pikkulintuja siellä hyppeleekään. Bongaan myös poikashöyheniään vaihtavia talitiaisia ja ilahdun ja seuraan pihatuijassamme kasvaneiden sinitiaisten lentopyrähdyksiä. Ensi kesäksi laitan pihallemme tiaispöntön tai kaksi.
Suosittelen Tiaisten salaista elämää letkeiden tietokirjojen ja pikkulintujen ystäville. Biologian peruskäsitteiden tuntijalle kirjassa on paljon tuttuakin, mutta teksti on sen verran selkokielistä että se ei liene vaatimus.
Myös Lukupinon Simo on lukenut tämän ja tykästynyt tiaisiin.
Atena, 2016. 223 s.
Suomentanut: Ulla Lempinen
Kuulostaa hyvältä luontokirjalta :)
VastaaPoistaTämä on, Mai, suosittelen!
PoistaMinä pidin tästä todella paljon. Olen juuri niitä ihmisiä, jotka tarkkailevat lintuja ikkunan läpi kahvikuppi kädessä, joten kirja sopi minulle erinomaisesti.
VastaaPoistaMinä myös, Margit! Olohuoneen sohvan vieressä lukunurkkani lähellä on myös kiikarit, jotta voin kuikuilla tarkemmin.
Poista