Kuullessani ensimmäistä kertaa jotain Henriikka Rönkkösen Mielikuvituspoikaystävä ja muita sinkkuelämän perusasioita -teoksesta (Atena, 2016) ajattelin että tätä en varmaan lue. Sitten kuulin jotain muutakin ja lopulta asiat menivät siihen pisteeseen että kirja oli e-kirjamuodossa puhelimessani. Onneksi menivät, huomasin pian nauravani ääneen ja sydämen läpättävän siitä että juuri näinhän nämä asiat on.
Itse olen kylläkin ollut aika huono sinkku, moni asia kirjassa on tuttua vain tv-sarjoista ja muista kirjoista. Ei se kuitenkaan haittaa, pariutuminen ja sen yrittäminen on kyllä ihan peruskauraa ja samaistumisen kohteita löytyy. Rönkkösen kerronta etenee episodimaisesti aiheesta ja miehestä toiseen, nännikarvamiehestä steriiliin mieheen ja näin päin pois, välillä humalaisesta taksijonosta kahvikupin äärelle.
Kirjoitustyyli on suora, ronskiksikin todettu ja kerrankin kävi niin että en rypistellyt kulmiani tai vaivaantunut räväkkyydestä. Tähän se sopi, tässä sitä piti olla ja vaivaantumista ei tullut, mahtavaa. Teki vain mieli lukea eteenpäin että mitä nyt ja mikä mahtava havainto seuraavaksi tulee.
Ärsyttää, kun en osaa sanoa tästä teoksesta mitään järkevää. Se oli ihan tosi hyvä ja hauska ja vähän itkettävä ja olen tosi iloinen että luin sen. Lukekaa tekin, itkekää pari (mielikuvitus)kyyneltä ja muistakaa, että stalkkaus ei ole koskaan hyvä idea.
Tämä oli muuten samalla ensimmäinen kirja, jonka luin kokonaisuudessaan BookBeatin kautta. Piti ihan vaan kokeilla kyseistä sovellusta, mutta taisin jäädä koukkuun. Ei haittaa.
Atena, 2016. 200 s.
Kansi: Sanna Mander
Luin Henriikan blogia joskus ennen kirjaa.. Taisi olla ensimmäinen "räväkämpi" bloggaaja johon tutustuin. Tykästyin teksteihin ja kirjan julkaisemisen jälkeen mietin miten Henriikan bloggaukset toimiivat kirjan muodossa. Näköjään ihan onnistunut setti :)
VastaaPoistaBlogi ei ollut entuudestaan minulle tuttu, ei haitannut. Tajusin vasta myöhemmin, että blogikin on (ja hyviä juttuja sielläkin, kävin lukemassa). Oikein onnistunut setti siis kuten sanoit!
PoistaMietin räväkkyyttä tässä, lähinnä äänikirjamielessä, koska huomasin tämän olevan BookBeatissa myös kuunneltavana versiona. Tohtisinko kuunnella - lenkillä?
VastaaPoistaJos on asiansa osaava lukija niin miksei, voisi olla hauskakin!
PoistaToki vaarana voi olla ääneennauru mutta eikös sekin lisää endorfiineja?
PoistaTämä oli minusta äänikirjaksi erittäin hyvä! Minä nauroin ääneen, myös kaupassa ja bussissa, mikä nyt ei ehkä ollut toivottavaa. Mutta tämä oli ensimmäinen äänikirja jota olen koskaan kuunnellut, ja kevyenä ja hauskana se oli minusta loistava valinta kuunneltavaksi. Sittemmin olenkin jäänyt koukkuun äänikirjoihin.
VastaaPoistaPitäee kyllä itsekin vielä kuunnella tämä, niin moni on äänikirjaa kehunyt. Ääneennauru tekee hyvää!
Poista