Kuva: Henri Tuulasjärvi (TeaK)
Lokki meissä kaikissa
Anton Tšehovin Lokki on hieno näytelmä ja taipuu monenlaiseen tulkintaan. Teatteri Jurkan tiloissa esitettävä ja viime syksynä Teatterikorkeakoulussa ensiesityksensä saanut versio on roimasti lyhennetty ja se esitetään Henri Tuulasjärven ohjauksessa kahden näyttelijän voimin. Jokseenkin haastavista lähtökohdista huolimatta esitys onnistuu säilyttämään alkuperäisteoksen lumovoiman ja olemaan samanaikaisesti purevan hauska ja pakahduttavan koskettava.
Ella Mettänen ja Eero Ojala esittävät näytelmän kaikki seitsemän roolia ja miten he sen tekevätkään. Mustiin vaatteisiin puetut paljasjalkaiset kehot muuttuvat köyryselkäisestä enosta voimainsa tunnossa kulkevaksi kirjailijaksi, ylidramaattiseksi äidiksi ja hermostuneesti varpaitaan kipristeleväksi rakkaudenkaipuiseksi pojaksi. Karikatyyrimäiset hahmot sopivat komedialliseen näytelmään eikä paikoin ylitsevuotava tulkinta hukkaa persoonien ominaispiirteitä. Ilmaisu on kokonaisvaltaista ja mukaansatempaavaa.
Tavallisesti kolmituntiseksi venyvä ja istumalihaksia koetteleva näytelmä on saatu 80 minuutin mittaan. Rakenne ei tästä kuitenkaan kärsi, ainakaan kun teksti on tuttu ja tapahtumat soljuvat päässä pikakelauksella. Kiireen tuntua ei silti ole, ihastuttava pitkäveteisyys on läsnä lottokoneen rahinassa ja maaseutukartanon pysähtyneessä tunnelmassa.
Lavastuksen pelkistetty ilme sopii tekstille ja esitystavalle. Lavasteena on ainoastaan jäljennetty maalaus rapistuvasta järvimaisemasta, taivaalla leijuva flyygelipilvi ja kaksi valkoista pinnatuolia. Ne riittävät erinomaisesti, katse keskittyy esityksessä näyttelijöihin ja jokaiseen kulmakarvan nostoon, jalkaterän asentoon ja dramaattiseen silmäykseen. Jostain syystä mieleen jäävät erityisesti juuri ne jalat, erilaiset kävelytyylit ja tavat kantaa kehoa.
Totta on toisaalta sekin, että näytelmän ihmiset ovat tavattoman rasittavia tunnekuohuineen ja elämäntuskineen. Ehkä juuri siksi he kuitenkin ovat niin samaistuttavia ja rakastettavia, inhimillisiä puutteineen ja heikkouksineen. Lokki peilaa ihmismielen haaveita ja unelmia, joskus niin helposti särkyviä mutta silti elämiselle olennaisia.
***
Tämä teksti oli toinen Jurkan #Teatterikritiikin lyhyt oppimäärä -kurssille kirjoittamistani teksteistä. Tavattoman antoisa kurssi!
Täytyy tunnustaa, etten tunne Lokin juonta. Tuo Teatteri Jurkan esitys on käynyt mielessä. Kannattaako katsoa ilman ennakkotietoja? Tulisiko hankaluuksia pysyä juonessa? Terv. Tuula
VastaaPoistaMelkein suosittelisin jonkinlaisen juonitiivistelmän lukua, Tuija. Toisaalta tässä teoksessa on myös yllätyksellisyyttä, joka viehättää. Sanotaanko näin: jos hahmotat hyvin moninaisia ihmistenvälisiä suhteita, älä kurki etukäteen. Jos taas hahmot jäävät huonosti mieleen, kurkkaa juoni. Toivottavasti pidät jos päädyt katsomoon!
PoistaKiitos ajatuksistasi. Nyt mielessä sen lukeminen, useita kertoja on joku tarina tullut seurattua niin kirjasta kuin teatterin lavalta tai valkokankaalta.Ja venäläiset klassikot...ahh!
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaOsuva ja tiivis teksti Lokista, tykkäsin sekä näytelmästä että tästä sun arviosta! Ja ihan totta, ei tuntunut ollenkaan kiireiseltä tai läpijuostulta, vaikka vauhtia välillä riittikin. Linkkasin muuten tähän mun omassa blogissa. :)
VastaaPoistaBtw tuohon yllä mainittuun vielä jatkaisin itsekin sen verran, että itse Jurkassa istuessani tunsin kiitollisuutta siitä, että tunsin alkutekstin. Olettaisin, että voisi olla suurempi elämys, jos tuntee hahmoja entuudestaan, ymmärtää tyypittelyn jne.
Kiitos muutenkin mainiosta blogista! Olen seurannut pidempään, mutten aiemmin kommentoinut.
- Neiti Hoi