Kuka minä olen? Kuka sinä olet? Miten muodostat kuvan siitä millainen itse olet? Muun muassa näitä kysymyksiä ajattelin katsoessani Joonas Veijasen esikoisohjausta Minävaurio. Vain viidelletoista katsojalle kerrallaan esitettävä monologiesitys koostuu palasista, jotka eivät ensinäkemältä liity toisiinsa mutta nivoutuvat lopulta yhteen minäkuvan muodostuksen palasiksi.
Lähtökohtaisesti ajatus itsestä kertovasta esityksestä herättää mielikuvia oman navan kaivelusta, se ei herätä mielenkiintoa. Minävaurio osaa kuitenkin nostaa esityksen pois sulkeutuneesta minäkeskeisyydestä yleisen tarkastelun alle. Ensivaikutelma on tärkeä, miten muodostat muille oikean kuvan itsestäsi? Vai haluatko huijata, näyttää olevasi jotain muuta? Lavalle nostetaan erilaisia hahmoja kirkkaiden valojen alle ja altistetaan minuudet vaurioille, niihin hetkiin jolloin illuusio särkyy ja jotain pääsee suojausten ohi.
Alf Blomquist ottaa lavan haltuunsa luontevalla varmuudella. Vaikutun lisää, kun luen esityksen facebook-sivulta että Blomquist ei edes ole virallisesti näyttelijä tai alan opiskelija. Ilmaisu on monipuolista ja fyysistä, tarkka kehonhallinta ei selvästi ole esiintyjälle vierasta. Lavalla nähdään sekä lähes mauttoman överiä karikatyrisointia, vakuuttavaa, rauhallista olemista että ketterää improvisointia. Unikohtauksessa puolestaan nähdään tai tarkemmin kuullaan herkullista eläytymistä lassijaleevimäiseen tapaan.
Alkuvaiheessa kohtaukset tuntuvat paikoin turhan pitkitetyiltä, asia ei etene ja oma ajatus alkaa harhailla jonnekin aivan muualle kun hiljaisuus vain jatkuu. Tiivistämiselle olisi ollut tilaa, esityksen vahvuudet ovat sen tiivissä tunnelmassa ja arvaamattomuudessa. Toisaalta loppukohtauksessa venyvä hetki ja tyhjä tuijotus puoltavat paikkaansa, vaikuttavaa näkyä minäkuvan särkymisestä katsoin lumoutuneena.
Palasista koostuva esitys jättää mieleen vahvoja visuaalisia kuvia, Griegin Vuorenpeikkojen tanssi jää kaikumaan päässä. Teema on kiinnostava ja teknisesti esitys on taitava Minävaurio vaikuttaa vaivihkaa, onnistuu kietomaan pikkusormensa ympärille. Esityksestä välittyy into tekemiseen ja uuden kokeiluun sekä itsensä alttiiksi laittamiseen. Illuusioiden särkymiseltä ei säästy kukaan.
Esitys on Joonas Veijasen teatteri-ilmaisun ohjaajan AMK-tutkintoon kuuluva työharjoittelu Metropolia Ammattikorkeakoulun esittävän taiteen tutkinto-ohjelmassa. Esityksiä on 28.10. asti, lippuja puolestaan jäljellä vähän esitystilan pienuuden vuoksi.
Kiitokset kutsuvieraslipusta esitykseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Sanavahvistus otettu käyttöön roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.