Liikkuvaa kuvaa: Bridget Jones's Baby (2016)

Minä rakastin Bridget Jones's Babya ja olin siitä kovin helpottunut. Ensimmäinen, jo kaksikymmentä vuotta sitten ilmestynyt elokuva samannimisen kirjan kanssa on ollut minulle useampaan otteeseen tärkeä kumppani. Tätä myöten elokuvateatteriin sai siis mennä melkomoisen jännityksen vallassa, mutta kuten jo todettiin ei pettyä tarvinnut.

Bridget täyttää 43 vuotta. Painotavoite on saavutettu, mutta sinkkustatus on edelleen tallella herra Darcyn mentyä tahollaan naimisiin. Tästä ei kuitenkaan masennuta, vaan lähdetään rempseän työkaverin kanssa festareille ja mätkähdetään siellä komean Patrick Dempseyn eteen rähmälleen seurauksena vipinää ja parempi mieli. Tokihan sittemmin kohdataan ristiäisissä myös vastaeronnut Darcy, sytytetään vanha liekki ja tätä myöten jonkin aikaa myöhemmin tehtävä positiivinen raskaustesti herättää kiusallisen kysymyksen lapsen isästä.

Juonikuvio ei itsessään ole kovin kummoinen. Todetaan ensimmäiseksi, että on onni ettei elokuvaan tosiaan otettu kolmannen Bridget-kirjan Mad About the Boy juonta. Moni fani olisi varmaan jättänyt elokuvan katsomatta, jos Darcy olisi jätetty pois. Toiseksi kliseisestä ja jokseenkin arvattavasta juonesta huolimatta elokuva toimii kokonaisuutena todella hyvin. Leffaseuralainenkin totesi, että vaikka vitsit ja toiminta olivat arvattavia sitä löysi itsensä jatkuvasti nauramasta. Itse en muista nauraneeni missään näin paljon ja kovaa pitkään aikaan.

Renée Zellweger on edelleen ihanin Bridget. Vaikka vuosia on tullut lisää, on tuttu rakas hahmo siellä edelleen. Lisäksi kehitystä on tapahtunut, sillä kohelluksesta parisuhderintamalla huolimatta Bridget on edennyt urallaan kunnioitettavaan asemaan ja, kuten edellä mainittiin, on saavuttanut sen maagisen painotavoitteensa. Ilahduttavasti yhteispeli maailman ihanimman herra Darcyn eli Colin Firthin kanssa toimii myös edelleen hyvin. Firth vain paranee vanhetessaan ja tämän kuivakka komiikka puree kerta toisensa jälkeen. Ei se Dempseykään huono tosin ollut ja toimii itse asiassa todella kiinnostavana vastaparina Darcylle. Mainittakoon vielä, että Emma Thompson tekee herkullisen sivuroolin silmiään pyörittelevänä peribrittiläisenä gynekologina.

Kaiken kaikkiaan olin tästä elokuvasta tavattoman ilahtunut. Nauroin ja nautin tuttujen hahmojen seurasta ja arvostin sitä, että elokuvaan kuvattiin kolme vaihtoehtoista loppua ja katsottiin mikä niistä resonoi yleisön kanssa parhaiten. Minä sain mitä halusin, toivottavasti moni muukin.

Fanityttö-88 kiittää, kuittaa ja odottaa että elokuva ilmestyy, jotta voi pitkästä aikaa hankkia leffahyllyyn jotain uutta.