Hannu Väisäsen Taivaanvartijat (Otava, 2013) on kohottava kokemus. Toki huomasin lukiessani lainanneeni kirjan, joka ei käsitellyt asiaa jota sen luulin käsittelevät ja lisäksi kyseessä on Antero-romaanisarjan neljäs osa. Kerrankin kestin tällaisen epäloogisen aloituspaikan ja päädyin nauttimaan kirjasta sinä itsenään.
Taivaanvartijat seuraa Anteroa hänen Kuvataideakatemiasta valmistumisensa jälkeen. Kotikaupunki kutsuu Anteron suunnittelemaan alttaritaulua rakenteilla olevaan kirkkoon, mutta taiteellisista ansioista huolimatta seurakunnan edustajia ei vakuuteta niin helposti valituista väreistä, symboliikasta tai teoksen sopivuudesta heidän kirkkoonsa. Nämä "taivaanvartijat" eivät myöskään jää viimeiseksi. Välillä käydään myös Tukholmassa ripustamassa sinne näyttely ja kohtaamassa loistava, omalaatuinen Greta.
Antero on Väisäsen alter ego ja sitä myöten suuri osa teoksesta ponnistaa tosielämästä. Esimerkiksi yksi teoksessa kuvatuista alttaritauluista avaimineen kaikkineen löytyy Kontulan Mikaelinkirkosta. No, oli mikä osa totta ja mikä ei niin pääsin tämän kirjan kanssa jonnekin ihan omiin sfääreihini. Toisaalta vaivuin kirkkotaiteen kuvaukseen ja pohdiskeluun kuin Hannu-Pekka Björkmanin Kadonneiden askeleiden kanssa ja lisäksi ajattelin paljon Toulouse-Lautrecista kertovaa Pierre La Muren teosta Punainen mylly (ja raakaa umbraa, mutta sitä ei taidettu tämän teoksen tauluissa käyttää).
Taisin jäädä jonnekin öiseen kirkkoon kuuntelemaan oboekonserttoja ja miettimään ruusujen väriä, pesuvateja. Hieno kirja, hyvä tunnelma, luen muutkin ja odotan että milloin löydän ne taivaanvaihtajat joita tästä teoksesta lähdin etsimään.
HelMet-haasteessa tämä olkoon suomalaisesta miehestä kertova kirja.
Otava, 2013. 284 s.
Kansi: Anna Lehtonen
Kauniisti kirjoitat tästä ihanasta kirjasta. <3 Minulla on tämän lukemisesta jo melko lailla aikaa, mutta silti mieleen nousee jo kirjan kannen nähdessäni kauniita ja lämminsävyisiä kuvia hämyisestä kirkkosalista, lumisesta Tukholmasta iltamyöhällä... Tästä kirjasta jäi tosiaan lämmin jälki sydämeen. <3
VastaaPoistaVoi kiitos, Sari! Väisäsellä on jokin ihmeellinen lämpöä tuottava ominaisuus sekä livenä että tekstin kautta, tykkään. <3
PoistaJuuri katselin TV:stä Väisäsen haastattelua tuosta sarjasta, taitaa mennä lähellä Väisäsen omia polkuja. Täytyy perehtyä joku kerta. Odottamassa on vain paljon kirjoja jo ennestään, Hesan ja Turun kirjamessut lisäsivät pinoa.
VastaaPoistaNäin olen ymmärtänyt, Tuula, siis että yhtymäkohtia on. Kirjamessupino jäi itselläni onneksi aika pieneksi, mutta kyllä täällä kotona luettavaa on melkein liiankin kanssa. :)
Poista