Liksomin perhekertomuksessa tunnelma on hippasen erilainen.
Lukuharjoituksia-lukuhaaste päättyy tämän viikon torstaina. Vielä siis ehtii lukea näytelmiä, mutta kiriä saa ottaa myös allekirjoittanut. Hyllystä löytyvältä Rosa Liksomin tuplasetillä pääsee onneksi hyvin taas edistymiseen kiinni, kansien välistä löytyvät näytelmät Family Affairs ja Rikos. Olen lukenut Liksomilta aikaisemmin vain lyhytproosaa, mutta tämän perusteella onnistuu häneltä näytelmäkin.
Family Affairsin keskiössä on Suomisen uusioperhe, jossa äiti kauppaa huumeita ja rasvaimuja, isä yrittää löytää tarkoitusta elämäänsä kodinhoidosta, tyttäret sekoilevat kumpainenkin tavallaan, mummo on kytketty jalkarautoihin ja poika yrittää häätää koko sakin talosta perheenperustamisyritystensä tieltä. Näissäkin maininnoissa tekstiä raapaistaan vain pintapuolisesti.
Näytelmä on lähes väkivaltainen lukukokemus, teksti lyö päin näköä ja luukuttaa sisältöä karmaisevan nopeaa tahtia. Poliittinen korrektius lomailee jossain muualla. Näytelmän perhe on taantunut tasolle, jolle ei haluaisi nähdä. Lukuisat teemat kiertyvät sotkuiseksi vyyhdeksi, josta on vaikea pyristellä irti.
Kiinnostava teksti kuitenkin on ja hämmentävän ajankohtainen vaikka ensiesityksestä on jo 23 vuotta. En ihmettele, että tämä ensimmäinen lavaversio nähtiin juuri KOMissa, sinne se sopisi edelleen. Enkä toisaalta ihmettele, että teksti nähtiin viime keväänä Teatteri Kultsan lavalla. Täytyy kuitenkin sanoa, että en tiedä haluaisinko varsinaisesti nähdä tätä esitystä. Todennäköisesti en.
Rikos puolestaan etenee kerronnaltaan vähemmän maanisesti ja antaa omaa hengitystilaa. Pääasiassa viiden miesvangin välisen keskustelun ympärille kiertyvä näytelmä käsittelee valtaa, suomalaista mieskuvaa, itsekkyyttä ja uskontoa. Miehet nostelevat puntteja, laittavat ruokaa ja puhuvat, puhuvat, puhuvat. Äänessä ovat talousrikoksesta narahtanut karismaattinen Marcus, muita provosoiva tappaja Bobi, syrjäytynyt mutta elämään päin pyrkivä tappaja Jukka ja poliittinen pakolainen, murhan tehnyt Abu. Vierailulla vankilassa käy Sufi, joka yrittää opettaa Abua tulemaan ekologisesti kestäväksi muslimiksi. Naisia miesten elämässä kuullaan vain välähdyksinä.
Verrattuna Family Affairsiin Rikos on hillitty ja rauhallinen. Molemmissa on paljon samoja ajatuksia yhteiskunnasta ja sen tai ihmisyyden rappiosta, omaan napaan tuijottelusta. Näistä katsoisin joka tapauksessa mieluummin Rikoksen, tuntuu että sen aikana ehtisin sulatella asioita itsekin ja sisäistää mistä on kyse sen sijaan että kaikki heitetään päin kasvoja.
Takakannessa lukeva Häiritseviä näyttämökuvia Suomesta kuvaa siis molempia näytelmiä hyvin. Tekstit olivat ajatuksia herättäviä ja ahdistavia, hyvin kirjoitettuja ja luettuina myös aika raskaita. Jatkossa lukenen Liksomilta kuitenkin mieluummin sitä lyhytproosaa, nautin siitä enemmän.
Näillä kahdella kaksi suoritusta lisää Lukuharjoituksia-haasteeseen, kiri kiri.
WSOY (Näytelmäkirjasarja), 2008. 186 s.
Kansi: Rosa Liksom
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Sanavahvistus otettu käyttöön roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.