Tämä nuori opettaja hankkii lisävoimavaroja osallistumalla koulun spirit week -tempaukseen. Omien laskujeni mukaan muita osallistujia oli ehkä neljä, mutta sellaista se on. Hermione on silti hyvä voimaeläin.
Opettajan ammatti on jonkin verran Hilja Valtosen Nuoren opettajattaren varaventtiilissä kuvatuista ajoista muuttunut, ihmisluonto ei niinkään. Kiireisen työsyksyn piristykseksi tämä jonkinmoinen chick-lit-kirjallisuuden mummeli kuitenkin sopii joka tapauksessa sopii mainiosti.
Liisa Harju saa valmistuttuaan pestin Pohjanmaalta ja lähtee reippaasti matkaan, vaikka mieltä kalvavat keskenjääneet asiat erään lehtorismiehen kanssa. Perillä odottaa pääosin tapoihinsa kangistunut joukko vanhempia opettajia, joita nuoren ja säpäkän neidin otteet häkellyttävät. Onneksi on myös nuoria kollegoita, joiden kanssa liittoutua. Miehiä on myös kylässä jos jonkinlaisia ja Liisaa yritetään liehitellä monin keinoin, mutta omapäinen nainen ei niin vain kevytkenkäisiin lemmenleikkeihin lähde. Amorin nuolia ammutaan silti roppakaupalla ja pääosin teos keskittyykin ihmissuhdekiemuroihin opettajuusasioiden sijaan.
Vaikka teoksella on ikää huimat 90 vuotta ei tarina tunnu pölyiseltä. Toki tekstiviesteillä monikin väärinkäsitys olisi jäänyt syntymättä (tai ehkä niitä olisi tullut lisää), mutta kirjeenvaihdossa ja päiväkirjalle avautumisessa on oma viehätyksensä. Vanhat arvot pääsevät tosin harmillisesti loistamaan kirjan lopussa, kun Liisa mielestäni tyytyy ihan hupsuun asiaan, hänestä olisi mielestäni ollut enempään.
Oikein nautittava ja hauska tuttavuus tämä Varaventtiili kuitenkin oli, ei sitä suotta oltu suositeltu. Mitäs muuta Hilja Valtoselta kannattaisi lukea?
Tällä saan kuitattua HelMet-haasteesta kohdan Kirjasammon päivän täkynä olleen kirjan (29.9.2016).
Otava, 1926. 160 s.
Valtoselta kannattaa lukea edellisen lisäksi mm. Vaimoke -kirja ja sen irrallinen jatko-osa Neekerityttö peilaa. Muista kirjoista Kilroy sen teki ja Hätävara tulivat nyt heti mieleeni. Kannattaa tutustua myös kirjoista tehtyihin Suomi-Filmeihin. Neiti talonmies on myös hyvä kirjana, muttei leffana.
VastaaPoistaKiitos vinkeistä, Jutta!
PoistaSamoilla linjoilla, suosittelen Vaimoketta ja Neekerityttö peilaa (spoilaan että kyse on lehtineekereistä). Kilroyta en ole lukenut mutta nuo kaksi muuta mainittua ovat myös mainioita.
VastaaPoistaApua mikä sana, pakko oli googlailla lisää. Kiitos vinkeistä hdcanis!
PoistaIhana Hermione olet! <3
VastaaPoistaOi, tykkään Valtosesta todella paljon. Kymmenisen vuotta sitten luin varmaan koko tuotannon, nyt olisikin jo aika palata jouhinkin uudelleen.
Saitkin jo hyviä vinkkejä. Opettajan villikko on myös hyvä. Muistaakseni. Suoraan sanottuna, osa kirjoista menee mielessäni aina sekaisin, mutta mukavan hyväntuulisia ja reippaita ne ovat. Kirjoistahan on tehty myös filmatisointeja. Esimerkiksi Ansan ja Taunon tähdittämä Vaimoke on katsomisen arvoinen!
Kiitos Amma! <3
PoistaLaitanpa elokuvankin korvan taa, kirjastosta löytynee.
En muista, olenko lukenut tuota kirjas koskaan, mutta tokaluokkalaisena näin sen elokuvan. Vieläkin muistan hyvin muutamia kohtauksia!
VastaaPoistaSitähän voisi etsiä tästäkin elokuvan käsiinsä, kiitos vinkiestä Kia!
PoistaHurahdin Hilja Valtosen kirjoihin ehkä 13-vuotiaana ja luen niitä edelleen aika ajoin, kun stressi on valtaamassa arkea - kaukana kavala maailma! Päähenkilönä on aina topakka ja sanavalmis nuori neiti, jonka arjessa agronomit, kunnanlääkärit ja opettajakollegat aiheuttavat hämminkiä. Tämän chick-lit-kirjallisuuden mummelin kirjoissa on hersyvää ja ajatonta huumoria, vaikka moderni tarkoittaa kirjoissa jotain ihan muuta kuin nyt. Hätävära, Nykyhetken tyttölapsi, Neiti talonmies ja Kunnankirjuri naurattavat melkein yhtä paljon kuin 30 vuotta sitten. Rakas Vihtori ja Hiiliristi taas muistutavat siitä, että naisen asema on ottanut loikan - ja että Valtonen itse oli opettaja.
VastaaPoistaStressinpoistokirjoina oivallisia, varmasti. Kiitos sinunkin vinkeistäsi!
Poista