Kuusi vuotta kujerrellen

On pyrähdetty taas yhden vuoden ympäri ja blogi täyttää tänään kuusi vuotta. Eskari-ikäisenä innostumme edelleen helposti erilaisista asioista, mutta toisaalta saatamme yhtäkkiä hyydähtää. Tämä hyydähtäminen tuli lähinnä mieleen siitä, että meinasin äsken tullessani kotiin esityksestä jäädä sänkyyn kellimään koiran kanssa, mutta tämä postaus oli luvattu joten täältä pesee.

Juhlistin siis merkkipäivää tänään äidin kanssa kakkukahveilla, olihan äidilläkin synttärit viime viikonloppuna, ja kysymällä teiltä seuraajilta twitterissä ja facebookissa että mitä te haluaisitte tietää. Seuraavassa yritän vastata kysymyksiin jollain tavalla järkevästi, pahoittelen jos eskarilaisen ajatus ei ihan kulje.

Krista pyysi täsmäkulttuuritärppejä Helsinkiin tälle keväälle. Suosittelen seuraavaa:
* klassikkonälkään Kansallisteatterin Rikhard III
* nykyteatteriuteliaisuutta tyydyttämään Q-teatterin Prinsessa Hamlet
* uusien tuulien haistelemiseen jotain Teatterikorkeakoululla, vaikka Glitch
* ennakkoluulottomasti katsomaan mitä vaan Mad Houseen, juuri tänään odotan esitystä Consolation

Heidi pyysi nimeämään ensimmäisen mieleen tulevan teoksen tietyistä määreistä. Tässä tulee:
* oudoin: Oblivian Entertainment Island, se monituntinen perjantai-ilta on jäänyt lähtemättömästi mieleen
* kaunein: Salla Hakanpään Pinta, edelleen toivon että voisin kokea sen vielä uudelleen
* hiljaisin: Hamlet Private ja sen sieluun jättämä rauha
* epämukavin: Paras mahdollinen maailma ja ehdotuksia vielä paremmasta Takomossa, väitän että se on se ketsuppi
* hillittömin: parhaimmat naurut hetkeen sain Tampereella Näytelmässä joka menee pieleen, kerrankin onnistunut komedia

Antti kysyi minkä kulttuurimuodon aion ottaa seuraavaksi tutustumiskohteeksi. Ajatuksena on harjoitella konserteissa käymistä, siis ei keikoilla vaan nimenomaan konserteissa. Vinkkejä saa antaa! Dragia haluaisin myös käydä vihdoin katsomassa!

Raita esitti useamman kysymyksen. Edetään järjestyksessä.
1. Luulin, että olen jättänyt kesken vain Vernen Kapteeni Nemon, jonka luin tuossa taannoin vihdoin ja viimein. Vaan väärinpä luulin, Darwinin Lajien synty on nimittäin myös jäänyt kesken. Pääsääntöisesti siis kahlaan kirjat alusta loppuun, vaikka siitä tavasta voisi opetella poiskin.
2. Mieleen nousee ilman muistioiden ja blogin selailua yksi tarina, josta en pitänyt ja joka jäi silti mieleen. Se on Joanne Harrisin Sinisilmä, jonka viime keväänä tajusin vihdoin viedä pois omasta hyllystä. Kirja on jättänyt niin epämiellyttävän tunteen, että en halua siihen enää palata.
3. Muutoksia suomalaiseen kulttuurikenttään toivoisin aika monia, mutta päällimmäiseksi ajatukseksi nousi lapsille ja erityisesti nuorille suunnatun teatterin arvon nostaminen. Tommi Kinnunen kirjoitti vähän tätä aihetta sivuten hienon kolumnin viime marraskuussa. Pointtina siis että olisipa kiva, jos nuorille tarjottaisiin myös muuta teatteria kuin sitä teini-iän masiksessa rypemistä ja että lapset ovat haastava mutta toisaalta ihan mahtava yleisö.

Raija kyseli minkä kirjan tarinan haluaisin nähdä teatterilavalla ja miksi. Viimeaikaisista luetuista tähän hommaan sopisi loistavasti Deborah Levyn Uiden kotiin, siitä saisi hyvillä näyttelijöillä tehtyä todella kylmäävän näytelmän!

Meri heitti viime tinkaan vaikeimman kysymyksen eli mitkä kulttuurielämykset ovat erityisesti jääneet mieleen blogin tähänastiselta taipaleelta. Vähän tuntuu nololta linkkailla näitä vanhoja tekstejä, mutta heitetään tähän nyt satunnaisessa järjestyksessä ensimmäisenä mieleen tulevat kymmenen, joita ei ole vielä Heidin kysymyksen yhteydessä mainittu:
* Ryhmäteatterin Ronja, ryövärintytär (2011), siltä reissulta vasempaan nimettömään jäi sormus
* Suomen musiikkiteatteriensemblen RENT (2011) ja katastrofaalisin räkäitku koskaan
* Hannu Rajaniemen kirjat, mainittakoon nyt erityisesti kolmeen kertaan luettu Fraktaaliruhtinas
* Anni Kytömäen Kultarinta, jonka luin jouluna 2014
* haaveet todeksi: The Lion King West Endillä (2011)
* Puotilan kesäteatterin lastennäytelmät ja niistä rakkaimpana ensimmäisen vuoden Liisa Ihmemaassa (2014), käsittämättömän hyvää lastenteatteria
* Rocky Horror Picture Show'n sing-along-näytös (2014) Orionissa, samalla ensimmäinen sing-along johon osallistuin
* Ozonteaternin ja Teater Marsin Måsen (2015) sytytti rakkauteni Tšehovin Lokkiin
* Jurkan Bonnie ja Clyde (2016) veti syksyllä ilmat pihalle
* hullu matka katsomaan Hedwig and the Angry Inchiä Malmöhön

Viimeisenä käsiteltäköön yhteisesti Siirin, Tallen ja Marin kysymykset, sillä ne kaikki sivusivat jollain tavalla jumeja tai sitä onko joskus ollut pohdintaa blogin lopettamisesta. Lyhyesti sanottuna on ja on. Välillä on tehnyt mieli heittää ne kuuluisat hanskat tiskiin, kun on pohtinut että lukeekohan tätä kukaan ja onko tässä mitään järkeä. Viime vuonna kärsin myös pitkään kammottavasta lukujumista, suoraan sanottuna en osaisi nimetä ilman lunttaamista kovinkaan monta viime vuonna lukemaani kirjaa vaikka paljon luinkin. Bloggaaminenkin takkusi, rästit kertyivät ja ahdisti. Joskus oli pakko puskea väkisin tekstiä ulos, sen jälkeen tuntui kuin olisi tulppa auennut ja saatoin kirjoittaa kolmekin rästiä yhteen menoon. Paradoksaalisesti on välillä myös outoa, miten niistä kaikkein parhaimmista esityksistä on niin vaikea kirjoittaa!

Aina tänne on kuitenkin palattu. Siihen on monta syytä. Blogi on tuonut elämään paljon sisältöä, erityisesti ihmisiä joihin on tullut tutustuttua ja joista osasta on tullut rakkaita ystäviä. Itsekkäitäkin syitä on, tuntuu että unohdan helpommin sekä kirjat että esitykset jos en prosessoi niitä tämän kautta. Ja jos niistä avautumisista joku sattuisi innostumaan tai niiden parissa viihtymään, niin mikäs tässä. Täällä siis edelleen kujerrellaan ja odotellaan innostuksella mitä tämä vuosi tuo kulttuuririntamalla tullessaan.

Kiitos kun luette ja seuraatte ja ootte!