Loppuvuottani kirjojen kanssa kuvaa hyvin se, että lainasin paljon kirjoja ja keskittymiskyky oli koetuksella. Huojuvien lainauspinojen jatkoksi hamstrasin bestseller-hyllystä Matthew Quickin Love May Failin, sillä olin pitänyt kirjailijan Silver Linings Playbookista. Lisäksi lieveteksti oli niin omituinen, että kiinnostuin.
Portia Kane toteaa, että elämä petollisen pornomogulimiehen kanssa saa riittää, pakkaa laukkunsa ja muuttaa takaisin kotikaupunkiinsa hamstraajaäitinsä luo. Elämänmuutoksen avuksi hän aikoo värvätä entisen kirjallisuudenopettajansa herra Vernonin, joka on jättänyt työnsä oppilaan moukaroitua tämän sairaalakuntoon. Jos Portia onnistuu pelastamaan herra Vernonin, onnistuu hän varmasti kääntämään myös oman elämänsä suunnan? Avuksi tähän operaatioon saadaan Chuck, kotikaupungin kasvatti ja entinen narkkari, joka rakastaa siskonpoikaansa yli kaiken ja haluaa päästä opettajaksi herra Vernonin viitoittaman esimerkin mukaan. Kertojiksi pääsevät vuorotellen Portia, herra Vernon, tämän nunnaäiti (!) ja Chuck.
Sekavaa? Lähtökohtaisesti kyllä, lopulta ei. Vaihtuva kertojaratkaisu toimii tämän kirjan kohdalla hyvin ja aukot saa kukin täyttää päässään itse. Silver Linings Playbookin tapaan myös tässä teoksessa kipuillaan, kärsitään mielenterveydellisistä ongelmista ja haetaan elämänmuutosta.
Oikeastaan tämä kirja oli kuitenkin aika typerä. Sen hahmot ovat pääosin omituisia, tuntuvat rikkovan jonkinlaisia todellisuussäännöksiä ja ovat kirjallisiksi hahmoiksi jotenkin liian täydellisiä. Toisaalta epävarmuudessaan ja rikkinäisyydessään he ovat myös sympaattisia, halusin lukea tarinan loppuun ja tietää epäonnistuuko rakkaus vai voiko sillä sittenkin saada jotain hyvää aikaan. Tästä kirjasta tuli hyvä mieli.
Picador UK, 2015. 416 s.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Sanavahvistus otettu käyttöön roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.