Lavalta: Vertigo (Lahden kaupunginteatteri)

Kuva: Aki Loponen

Liian raskaat salaisuudet kannettavaksi

Lahden kaupunginteatterin versiointi Vertigosta on hengästyttävää katsottavaa. Pierre Boileaun ja Thomas Narcejacin rikosromaanin tuntevat monet varmasti laillani paremmin Hitchcockin elokuvana ja olin yllättynyt kuinka hyvin tämä psykologinen trilleri taipuu myös näytelmäksi. Siitä lienee kiittäminen ohjaaja Tommi Kainulaista, joka on saattanut lavalle läpikotaisin tyylikkään tarinan rakkaudesta, intohimosta ja salaisuuksista.

Ammatillisen tragedian myötä virkansa jättänyt etsivät Flaviéres palkataan varjostamaan tuttavansa vaimoa. Vaimo Madeleine on käyttäytynyt oudosti jo pitkään, aivan kuin hän ei olisi aivan läsnä. Tapahtumat törmäyttävät varjostajan kuitenkin yhteen kohteensa kanssa ja rakkaus syttyy. 

Elämyksenä Vertigo on kokonaisvaltainen. Kaikki on suunniteltu viimeistä piirtoa myöten. Pekka Korpiniityn ruskeasävyinen ja pelkistetty lavastus nostaa henkilöt keskiöön, Maija Korsun pukusuunnittelu on puolestaan täydellisen eleganttia. Vähäeleinen tausta pakottaa näyttelijät antamaan parastaan, tässä ei voida piilottaa mitään visuaalisen ilotulituksen taakse. Vain muutamassa kohtauksessa annetaan harkittua tilaa projisoinneille ja muutamalle näyttävämmälle, no, tempulle. 

Teemu Palosaari on upea Flaviéres, salaperäinen ja intohimossaan periksiantamaton. Vastaparina tarinaansa kertovalle miehelle toimii etsivä, hetki hetkeltä tarinaan syvemmälle vajoava Tapani Kalliomäki. Maiju Saarinen puolestaan on upea, eteerinen Madeleine, johon Flaviéresin on helppo kohdistaa huomionsa. Sanalla sanoen roolitus on erittäin onnistunut niin pää- kuin sivurooleissa. 

Näytelmän loppu on melkomoista pyöritystä, katsomossa saa todella keskittyä jotta ei menetä yhtäkään tiedonmurusta. Onneksi oma muistini on sen verran hatara, että elokuvasta oli jäänyt mieleen vain otteita, sain todella jännittää mitä tulee tapahtumaan. En pettynyt. Uskoin epätoivoon ja vimmaan, salaisuuksien verkkoon josta ei ollut pois pyristelemistä.

Kiitos Lahti. Tällaista pitää teatterin olla.

Esityksiä on jäljellä vielä muutamia, suosittelen lämpimästi.