Kaksplussan sivuilta nyysitty kuva, tekijä (tietenkin) Ami Lindholm.
Olin kuullut jo etukäteen useita kehuja Ami Lindholmin Vauvakirjasta (Kosmoskirjat, 2017), se kuulemma kuvaisi vauva-arkea ja vanhemmuutta erinomaisesti. Lainasin kirjan kirjastosta ja istuimme siipan kanssa lukemaan sitä yhdessä. Ei mennyt kauaa, kun silmät olivat kosteat sekä hillittömästä repeilystä että pienestä liikutuksesta. Teos hankittiinkin sitten seuraavalla viikolla omaksi, niin oivallisesti se tätä tämän hetken arkea kuvaa.
Täytyy kyllä myöntää, että jos olisin lukenut teoksen vaikka puoli vuotta sitten olisin varmaan korkeintaan hymistellyt suurimmalle osalle jutuista. Nyt kun päivät koostuvat lähinnä kolmekuukautisen vauvan kanssa seurustelusta, imetyksestä, vaipanvaihdosta, päiväunille nukuttamisesta ja vauvallisten ystävien tapaamisesta kolahtavat jutut varmasti eri tavalla.
Lindholm aloitti Vauvakirjan tekemisen omana vauvavuonnaan luonnostellessaan ylös fiiliksiään. Tämän kirjaksi painetun version lisäksi kuvia on julkaistu Kaksplus-lehdessä jo vuodesta 2012, mutta kirjassa on myös uusia, sitä varten tehtyjä juttuja.
Lindholmin piirrosjälki on ilahduttavaa. Yksinkertaista, värikästä, tekstaukseltaan selkeää. Kuviin on saatu tiivistettyä jotain olennaista tästä sumuisesta arjesta, väsymystä, hämmennystä ja iloa. Lukiessa tuli sellainen olo, että joku ymmärtää mitä tämä on ja samalla sai vähän tsemppiä itselleen, kyllä tämä tästä. Taaperoarkeen enemmän liittyvät sivut pitänee lukea uudelleen sitten kun sinne asti joskus päästään.
Tiedättekö muuten, mistä erottaa vauvan ja lapsen? Tämän kysymyksen ratkaisulle naurettiin siipan kanssa vedet silmissä. En spoilaa vastausta, saatte hankkia kirjan käsiinne selvittääksenne asian.
Suosittelen erittäin lämpimästi vauvallisille ihmisille tai jo isompien lapsien vanhemmille mutta miksei myös ei-lapsellisille. Tällaista tää on. Ihan parasta.
Helmet-haasteesta kuittaan tällä kohdan kirja "kertoo sinusta", niin vahvasti resonoi nyt omaa elämää tämä teos.
Vauvakirjasta on blogannut myös INAhdus, sielläkin kiitellään että tätä teosta pystyy hyvin lukemaan myös sumuisilla aivoilla.
Kosmoskirjat, 2017. 64 s.
Hauskalta näyttää ja kuulostaa :)
VastaaPoista