Pasilan kirjavaraston kappale tästä teoksesta muistutti kunnoltaan hieman tätä, öh, leijonaa.
Luin toissa vuonna Miehiä ja miesten tekoja -nimiseen sarjaan kuuluneen pompöösin tutkimusmatkakuvauksen Roald Amundsen, jääkenttien lentävä kotka ja suosittelin sitä sittemmin twitterissä @tomistrolle tutkimusmatkailijasta kertovaksi kirjaksi. Sitten minulta kysyttiin olenko lukenut tätä saman sarjan Livingstone-opusta ja päätin kokeilla. Pompöösiyttä oli tarjolla siinäkin, mutta onneksi Nils Hydénin Livingstone, Afrikan sankari on vain 84 sivua pitkä.
Hydénin teos kertoo tutkimusmatkailija ja lähetyssaarnaaja David Livingstonen ensimmäisestä tutkimusmatkasta vuosien 1849-1856 aikana. Lähetettyään perheensä takaisin Englantiin Livingstone lähti Linyantista (nyk. Botswana) kohti länsirannikkoa ja päätyen lopulta Luandaan (nyk. Angola). Matka oli jo lähtökohtaisestikin haastava eikä retkikunnassa ollut kuin reilu parisenkymmentä miestä, mutta lisäksi Livingstone sairastui matkalla malariaan.
Periaatteessa tutkimusmatkan kuvaus olisi voinut olla todella mielenkiintoinen ja myös Livingstone henkilönä on kiinnostava. Livingstone ilmeisesti muun muassa vastusti innokkaasti orjakauppaa ja kamppaili sen lopettamiseksi. Hydénin kuvaamana Livingstonesta saa kuitenkin jokseenkin ylimielisen kuvan, sillä vaikka hän tuntuu suhtautuvan matkakumppaneihinsa suopeasti olin rivien välistä lukevinani kuitenkin valkoisen miehen valta-aseman liiallista korostumista ja jopa perusteetonta ihailua Livingstonen erinomaisuutta kohtaan.
Lisäksi Hydénin kirjoitustyyli on suoraan sanottuna melko tylsä. Henkilöihailun lisäksi hän keskittyy lähinnä lainaamaan pitkiä pätkiä Livingstonen päiväkirjoista ja keskittyy jatkuvasti merkityksettömiltä tuntuviin kohtaamisiin unohtaen kokonaiskuvan. Minulle ei oikein käynyt selväksi, mitä matkan aikana tehtiin muuta kuin että Livingstone hikoili paljon ja heimopäälliköt vaativat helmiä, kankaita, härkiä, norsunhampaita. Toki myös sanasto oli vanhentunutta ja teki vähän pahaa lukea tätä teosta.
Oikeastaan mielipiteen kirjasta voi muodostaa sen viimeisen virkkeen perusteella. Kuinka mainio voi olla tositapahtumiin perustuva teos, joka päättyy taotaomaisesti sanoihin Mutta se on jo toinen tarina.
Enemmän ja luotettavampaa tietoa Livingstonesta ja tutkimusretkistään saanee lukemalla vaikka Wikipedian artikkelin.
Kustannus oy Mantere, 1949. 84 s.
Suomentanut: ?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Sanavahvistus otettu käyttöön roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.