Pitkästä aikaa luin useamman rikosromaanin, sattumoisin kaikki mieskirjailijoiden teoksia. Lukuretkelläni onnistuin seikkailemaan perinteisesti hieman synkkämielisten tai päähänpotkittujen miesten kanssa niin Suomessa, Norjassa kuin Tanskassakin. Ruotsi jäi tällä kertaa pois reitin varrelta, mutta onneksi yksi teos oli sentään kirjoitettu toisella kotimaisella tilanteen tasoittamiseksi.
Matti Remeksen Regatta-teosta myytiin viime vuoden kesällä Hangossa kaikkialla, sijoittuuhan teos vahvasti paikallisiin maisemiin purjehduskilpailu Regatan aikoihin. Ruben Waaraa kiusaa tuntematon henkilö, joka on muun muassa lähettänyt lehteen tämän kuolinilmoituksen, ja naisystäväkin jätti. Jotenkin näitä asioita märehtiessään Waara onnistuu sotkeutumaan muun muassa merellä kadonneen naisen etsintään ja murhatutkimuksiin. Tarkempaa analyysia tästä Ruben Waara -sarjan yhdeksännestä osasta on saatavilla esimerkiksi Kirsin kirjanurkasta.
Ryhdyin lueskelemaan tätä e-kirjana Hanko-kaipuuseni ja suoraan sanottuna sinnittelin loppuun vain miljöötä fiilistellen, sillä juoni tuntui välillä köpöiseltä ja henkilöt epäuskottavilta. Lisäksi teoksen naiskuva on kammottava, en todella ymmärrä miksi lähes kaikki naishenkilöt tuntuivat mielestäni varsin epämiellyttävästä Rubenista sekaisin tai olivat muuten täysin lapasia mieshenkilöiden rinnalla.
Norjan Jo Nesbø on ollut minulle tähän asti tuntematon suuruus, mutta kun sain suosituksen kuunnella herran uusimman teoksen Jano äänikirjana päätin tutustua. Yleensä luen kaikki sarjat ensimmäisestä osasta aloittaen, mutta tällä kertaa rohkaistuin ja aloitin pokkana tästä Harry Hole -sarjan 11. osasta. Tämä luonnollisesti aiheutti hieman hankaluuksia kuunteluun, kun henkilöiden väliset suhteet ja historia eivät olleet tuttuja, mutta parin tunnin kuuntelun jälkeen olin jo auttavasti kärryillä.
Oslossa riehuu sarjamurhaajaa, joka surmaa nettideittailun kautta löytyneet uhrinsa väkivaltaisesti ja juo kaiken lisäksi heidän vertaan. Vaikean tapauksen houkuttamana Harry jättää lehtorin työnsä ja lähtee tutkimaan tapausta, joka osoittautuu hankalaksi ja vaaralliseksi monella tapaa. Huolta aiheuttaa myös Harryn puolison vakava sairastuminen. Monimutkainen juonikuvioiden verkko kiristyy loppua kohti ja päättyy aikamoiseen huipennukseen, joka minusta kuitenkin oli hieman sekava. Myönnettäköön tosin, että loppua kuunnellessani ajoin autolla ja kuuntelin samalla navigaattoria, joten voi olla että jotain jäi hoksaamatta. Suuremmalla Harry Hole -asiantuntemuksella varustetun bloggauksen voi lukea vaikka Rakkaudesta kirjoihin -blogista.
Viimeisenä lähdin Tanskaan Jussi Adler-Olsenin Osasto Q -sarjan pariin, sillä ruotsinkielisessä lukuhaasteessani lokakuussa tuli lukea mieskirjailijan kirjoittama dekkari (jos siis olet nainen). Omistan sarjan kolmannen osan suomeksi, mutta BookBeatista löytyi ensimmäinen osa Vanki ruotsiksi nimellä Kvinnan i rummet. Siinä onnettomuuden ja kollegan tapaturmaisen kuoleman jälkeen töihin palaava, ei työpaikallaan kovin pidetty Carl Mørck sijoitetaan Kööpenhaminan poliisilaitokselle vastikään perustettuun Osasto Q:hun selvittämään korkean profiilin selvittämättömäksi jääneitä rikoksia.
Ensimmäiseksi tapauksekseen Mørck valitsee sattuman kaupalla tunnetun poliitikon Merete Lynggaardin katoamisen. Avukseen jutun selvittämiseksi hän värvää osastolleen palkatun apulaisen Assadin, jolla ei ole minkäänlaista poliisikoulutusta saati valtuuksia, mutta intoa ja muita taitoja sitäkin enemmän. Tutkimusten ohella seurataan samalla karuun huoneeseen lukitus vangin toivottomalta tuntuvaa selviytymiskamppailua ja nokkelimmat varmaan hoksaavat kuka siellä oikein kykkiikään. Adler-Olsen oli tästä kolmikosta ehdottomasti suosikkini, vaikka arvasinkin syyllisen ja paheksuin hieman megalomaanisuutta. Muun muassa Luettua elämää -blogissa kerrotaan myös tästä teoksesta.
Näissä rikosromaaneissa Norjan ja Tanskan sankarit veivät meiningin perusteella ehdottomasti voiton. Erityisesti Mørck oli minulle mieleen, sillä vaikka hänelläkin oli ongelmansa ei tässä keskitytty niin paljoa niiden vatvomiseen, oman olon surkutteluun ja ryyppäämiseen vaan itse tapauksen selvittämiseen. Waaran puolustukseksi on tosin sanottava, että hän ei ole poliisi saati sitten etsivä, mutta sen enempää en viitsikään enää puolustella. Seuraavaksi haluaisin silti lukea rikosromaanin, jossa ei vatvota epäonnista parisuhdetta, ryypätä tai kärsitä alkoholismista ja jossa ei mielellään olisi myöskään liikaa verimässäilyä (sori Jano, mutta välillä ällötti).
Tammi, 2016. 274 s.
Johnny Kniga, 2017. 19 h 15 min.
Suomentanut: Outi Menna
Lukija: Jukka Pitkänen
Bonnier Pocket, 2012. 349 s.
Käännös: Leif Jacobsen
Hmm... En tiedä, ollako tyytyväinen vai ei, kun päädyt jokseenkin samaan lopputulemaan kanssani Matti Remeksen Regatasta. Olisi hienoa olla väärässä. Ehkä olemme molemmat?
VastaaPoistaJos kaipailet ongelmatonta dekkarisarjan päähenkilä, suosittelen Christian Rönnbackan Antti Hautalehto -sarjaa. Kaveri on oikeastaan ärsyttävän kunnollinen ja kaikki luistaa yksityiselämässä :D Mutta töissä ei lennä veri kuin ihan pakolliset. Tykkään Harry Hole -sarjasta, mutta yletön verikekkeröinti alkaa puuduttaa. Kuunelen parhallaan Keplerin Kaniininmetsästäjää, jossa verisyys on viety omiin sfääreihinsä. En oikein lämpene.
Voi olla, voi olla Kirsi. Tavallaan olin kuitenkin myös helpottunut, että en kuvitellut omiani lukiessani.
PoistaKiitos suosituksesta, laitan ehdottomasti muistiin!
Minä olen lukenut ihan luvattoman vähän dekkareita ja erityisesti pohjoismaisia sellaisia viime aikoina. Jotenkin olen minäkin väsynyt ongelmaisiin poliiseihin, joiden tunnevyyhtien selvittely vie kirjasta välillä enemmän tilaa kuin itse rikoksen tutkiminen. Lisäksi huomaan vanhemmiten herkistyneeni raakuuksilla. En vaan viitsi niitä lukea.
VastaaPoistaAdler-Olsenin Vanki-dekkarin olen lukenut ja mitä ilmeisimmin siitä ihan pitänytkin, mutta muut kaksi ovat ihan vieraita.
Minä luen dekkareita selvästi kausittain, Minna. Nämä kaikki kolme ovat tosin tulleet lukuun jotenkin jännästi vahingon kautta, suosituksena tai haasteen myötä. Raakuuksista en ole koskaan erityisemmin pitänyt, pidän enemmän älyllisesti haastavista rikoksista kuin murhista.
PoistaOlen lukenut blogiaikanani melko vähän dekkareita, ja yleensä ne luetutkin teokset ovat olleet klassisia arvoitusdekkareita tai ainakin historiaan sijoittuvia. Todennäköisesti yksi syy modernien dekkareiden kartteluuni on nimenomaan tuo ihmissuhdeongelmien tai alkoholiongelmien vatvominen.
VastaaPoistaMielelläni lukisin myös modernimpaa tavaraa, mutta tarvitsisin sitä varten suosituksia muilta.
Klassiset arvoitusdekkarit ovat ehdottomasti omia suosikeitani, Hande. Sopivan mutkikasta ja oman elämän kriiseily yleensä hyvin marginaalista. Kaipa sellaisia nykyäänkin kirjoitetaan, pitäisi vain löytää!
PoistaDekkari-intoni tulee ja menee, yleensä se on valloillaan jonkin aikaa kesällä ja kaikkoaa sitten taas vuodeksi. Näistä esittelemistäsi kaikki ovat minulle lukemattomia tekijöitä, joista olen kyllä kuullut, mutta joita en ole itse lukenut. Harry Holen seikkailuista moni tuntuu diggaavan, ehkä joskus katsastan, mistä on kyse.
VastaaPoistaDekkarit kyllä kuuluvat kesään, minulle iskee aina kesällä Christie-kutkutus mutta viime vuosina en ole kyllä siihen tarttunut. Harry Holeissa ei kuulemma kannata aloittaa ensimmäisestä osasta, sain tällaisen kuuman vinkin.
PoistaEn muistaakseni ole pitkään aikaan seikkaillut pohjoismaalaisissa kirjamaisemissa.
VastaaPoistaJäin miettimään ensimmäistä virkettäsi, jossa mainitaan mieskirjailijat. Itse en ole blogissani jaotellut kirjoja kirjailijan sukupuolen mukaan. En yleensä mieti asiaa. Pohdin, pitäisikö siihen kiinnittää enemmän huomiota ja miksi. Mitä mieltä sinä olet? Kumpi parempi?
Enpä tiedä, tarvitseeko asiaan varsinaisesti huomiota kiinnittää. Muistaakseni blogin alkuaikoina oli mediassa tai jossain toisessa blogissa keskustelua nimenomaan siitä, lukeeko enemmän mies- vain naistekijöiden teoksia ja siitä asti jaottelu on jäänyt täällä päällä. Jonkinlaisena tilastoinnin ystävänä olen myös tykännyt kartoitella edes summittaisesti "kumpia" luen enemmän.
PoistaMutta niin, ei siihen mielestäni tarvitse sinänsä kiinnittää huomiota. Ensisijaisesti itsellä on hakusessa hyvä tarina, mutta toisaalta näkökulmien moninaisuuden vuoksi pidän tärkeänä lukea sekä mies- että naiskirjailijoiden teoksia.
Hyvä idea tämä dekkarien "monikkopostaus"! Täällä on menossa eka Harry Hole, numero 9, jota olen tavannut kuukauden - pidän, mutta koen, että sarja pitäisi aloittaa alusta. Adler-Olsen edustaa minulle pätevää perusdekkaria, joita olen lukenut kaksi, tyhjentävät pään, mutta niistä ei jälkikäteen paljoa muista. HH-sarja vaikuttaa kaunokirjallisesti laadukkaammalta, pidän kerrontatyylistä.
VastaaPoistaKiitos Anu! Pitää ehkä kokeilla HH:n kanssa seikkailua joskus toistekin ja ehkä nimenomaan sieltä alkupäästä niin pääsisi juoneen paremmin mukaan.
PoistaKiva toteutus tällä postauksella, olipa mielenkiintoista lukea useammastakin dekkarista, kun genre on itselle niin vieras. Välillä kaikkien opintopuuhien väliin kaipaisi tosin hieman kevyempää lukemista, dekkareista olisi lienee hyvä apu siihen puuhaan. Suurena Norja- ja Oslo-fanina Nesbøn testaaminen kiinnostaisi erityisesti!
VastaaPoistaOslo-fanille Nesbø on varmasti hyvää luettavaa, kaupunki kuitenkin oli mielestäni ainakin tässä teoksessa varsin hyvin esillä. Kiitos Laura!
PoistaRegatta kuulosti aluksi aika kivalta kirjalta, sopisi hyvin marraskuiseen kesänkaipuuseen, mutta enpä tiedä, luotan kyllä sinun ja Kirsin mielipiteisiin aika vankasti.
VastaaPoistaMinulle on suositeltu monta kertaa Nesboa äänikirjana, mutta vielä en ole antautunut. Ehkä pitäisi, jo yleissivistyksenkin kannalta?
Niin, en ehkä Regattaa välttämättä suosittelisi. Kakku oli mielestäni tällä kertaa päältä kaunis mutta sisältä tauhkainen, valitettavasti.
PoistaAinakin tässä Janossa äänikirjaformaatti toimi todella hyvin, testiin vain!
Pidin kauheasti Nesbøn Verta lumella -sarjasta, mutta sen sijaan monien kehuma Harry Hole ei innostanut. Tai sitten sarjan alkupää takkuaa pahasti, joten ehkä ihan hyvä, että aloitit myöhäisemmästä osasta. Luin itsekin juuri Vangin ja tykkäsin, tuota sarjaa voisinkin jatkaa. Näinpä kirjailijan vielä livenä messuilla:)
VastaaPoistaKas, enpäs tiennyt että Nesbølla on tällainen sarja, ehkä kokeilenkin sitä! Adler-Olsenista pidin minäkin, lukenen Osasto Q:ta jatkossakin.
PoistaMinä luen paljon dekkareita enkä mitenkään välttele pohjoismaisia, mutta tarjontaa on niin paljon, että näistä kirjoittajista vain yhden eli Nesbøn teoksia olen lukenut, enkä niistäkään suuremmin pitänyt.
VastaaPoistaPohjoismainen dekkaritarjonta on kyllä kattava, onneksi sieltä löytyy siis lukemista moneen makuun.
PoistaNäistä minulla on vielä Jussi Adler-Olsen korkkaamatta. Kaikki lukemani arviot ovat puoltaneet, joten ehkäpä vielä jonain päivänä. Nesbø ei ihan sytyttänyt, vaikka Harry Holessa puolensa onkin. Hangosta pidän tämän arvion perusteella omat muistoni päällimmäisinä.
VastaaPoistaMinna /Kirsin Book Club
Suosittelen Adler-Olsenia, tässä oli vähän tavallisimmasta poikkeava meininki vaikka loppu vähän överiksi menikin. Hankoa kannattaa aina fiilistellä!
PoistaHeti sun aloituksesta tuli mieleen miten eri linjoilla mennään, kun en lue dekkareita enkä niitä mieskirjailijoitakaan. Viime vuonna luin ihan muutaman miehen kirjoittaman kirjan ja asetin itselleni haasteen tsempata tämän asian suhteen. No ehkä ihan pikkiriikkisen useamman olen lukenu, toivottavasti? Ilmeisesti mun maku on vaan sellainen, että naiset sen sorttista proosaa enemmän tekee.
VastaaPoistaMinä en tosiaan dekkarihyllyllä vieraile, mies meillä lukee kaikki Remekset. Nyt sillä on muutama Nesbo ja mua huvittaa koska se ei ole niistä aiemmin kiinnostunut, mutta kun Nesbo kävi Suomessa hiljattain, mies näki sen telkkarissa ja totesi Ai se on mies! ja nyt Nesbota voi siis kokeilla lukea ;-) Pari naisen kirjoittamaa dekkaria olen saanut sen lukemaan mutta nehän on olleet niin huonoja ettei ole tarvinnut enempää koittaa lukupinoon usuttaa.
Tästähän tuli nyt aivan sukupuoli edellä menevä kommentti näköjään, hups...
Eipä mitään, hyviä pointteja Jane! Minulla on aikaisemmin lukeminen ollut syystä tai toisesta aika miesvetoista, mutta blogivuosina vaaka on tuntunut tasoittuvan. Fantasia- ja scifipuolella mieskirjailijat jylläävät vielä aika lujaa, mutta onneksi joukossa on paljon myös todella hyviä naiskirjailijoita joita olen viime vuosina löytänyt yhä enemmän.
Poista