Ystävä ei vain kuule, vaan kuuntelee
Ava tuijottelee yksinäisenä parvekkeelta pihalle, kunnes ajatusketju johdattaa tämän isoäidin vanhan trumpetin luo. Trumpetista putoava kirje lupaa, että puhaltamalla trumpettiin Ava ei olisi enää yksin, mutta ensin olisi löydettävä joku, joka kuuntelee. Ava lähtee ulos etsimään kuuntelijaa ja saakin seikkailla aikamoisen matkan, ennen kuin löytyy se todella kuunteleva korva.
Anja Portinin kirjoittama ja Aino-Maija Metsolan Ava ja oikukas trumpetti (WSOY, 2017) on kaunis tarina kuuntelemisen ja toisen huomaamisen tärkeydestä. Lisäksi se herättää ainakin aikuisessa kaukomatkakaipuuta maailman ihmeiden äärelle.
Puoliso kehui kirjassa erilaisten äänien esiinnostamista. Trumpetin truuttaukset ja tömpsäykset löytyvät tekstistä muusta tekstistä poikkeavina ja kannustavat ääneenlukiessa kiinnittämän niihin erityistä huomiota.
Metsolan värikäs, graafinen kuvitus on miellyttävää katsottavaa. Pehmeät vesivärit toimivat hyvin tarkempien tussauksien rinnalla. Erityisesti pidin merimaisemista ja trumpetin taianomaisista äänimaisemista. Erityismaininnan ansaitsevat myös Avan upeat kulmakarvat.
Loppu on sympaattisen kohottava, siitä tuli hyvä mieli. Pienikin voi osata vaikka mitä.
Kirjaan perustuva satuesitys on nähtävissä Paloheinän kirjastossa 4.4.
Helmet-haasteesta kuittaan tällä kohdan kirjan nimessä on adjektiivi.
WSOY, 2017. 40 s.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Sanavahvistus otettu käyttöön roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.