Kuva: Emmi Valve
Matka varjoista valoon
Varasin Emmi Valveen Armon kirjastosta, sain sen odotuksen jälkeen vihdoin kotiin ja lopulta odotin palautuspäivään ennen kuin sain aikaiseksi tartuttua teokseen. Ajattelin, että kerta-ahmaisulla onnistun lukemaan ja näin teinkin, lopulta ilman vaikeuksia. Valve avaa teoksessa ikkunan omaan mieleensä ja sen sairauksiin, luisuun kohti pimeää ja lopulta kapuamisen takaisin kohti valoa.
Olin positiviisesti yllättynyt kuinka paljon toivoa teoksessa on, vaikka se on paikoin todella raskas ja synkkä. Jo teoksen kansi on sellainen, että ahdistaa katsoa. Sama jatkuu sisäsivuilla, silloin kun on paha olla ovat kuvatkin rujoja. Iho liukenee sisäelimien päältä, mustelmat kirjovat koko kehoa ja pimeys valtaa mielen. Toisaalta hyvinä hetkinä värit hehkuvat ja sivut ikään kuin tulvivat valoa.
Valveen ilmaisu on näyttävää tussiviivaa. Jälki on tarkkanäköistä muttei turhan huoliteltua, tuntuu että asiat on vain saatettu paperille eikä jääty turhaan hiomaan yhtä viivaa. Ikään kuin silloin kun jotain on saatava sanottua ja se ei onnistu kuin rykäisemällä sanaoksennus kerralla ulos. Tämä tekee kuvailmaisusta myös elävää, eläväistä. Tosielämässä teos ei tietenkään ole mikään pikarykäisy, käsittääkseni Valve työsti Armoa kolme vuotta.
Armo on henkilökohtainen ja kipeäkin katsaus Valveen omaan mielenhistoriaan ja välillä itselläkin kuristaa kurkkua, kun kuvien välityksellä elää toisen pahaa oloa. Huomasin, että oli oikeastaan pakko pitää pientä etäisyyttä välillä, ei päästää tarinaa liikaa ihon alle. Tuntuu lamauttavalta, että tämä on ollut jonkun elämää ja että samanlaisia kokemuksia on monia. Valveen tarinassa on onneksi valoisa loppu.
Todella hieno sarjakuvaromaani, suosittelen vaikkei se varsinaisesti rentouttavaa luettavaa olekaan.
Lukupinossa kehutaan muun muassa tekstin ja kuvan olevan harvinaisen upeassa harmoniassa, Kirjanurkkauksessa teoksen todetaan olevan anteeksipyytelemätön.
Kuittaan tällä Helmet-haasteesta kohdan kirjaan tarttuminen hieman pelottaa, ruksin kohdan Sarjakuvahaasteesta ja Prinsesseja ja astronautteja -haasteesta sijoitan tämän kohtaan naisen tekemä sarjakuva.
Asema, 2017. 304 s.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Sanavahvistus otettu käyttöön roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.