Kuva: Mika Haaranen
Raivonhallintaa paperia repimällä
Martta-klovnin päivä ei ala hyvin. Jalkaa särkee ja perunat eivät pysy kulhossa millään. Suututtaa. Onneksi päivän valaisee Hollywoodista asti tuleva puhelu: Martta saa roolin Medeiana. Mutta mistä se Medeia oikein kertoikaan? Martta lähtee urheasti rakentamaan rooliaan, vaikka tarinassa esiintyvät julmuudet askarruttavat. Jaksaako kukaan olla niin vihainen koko ajan?
Medeia: klovnin raivonhallintaopas on Taina Mäki-Ison tulkinta kreikkalaisesta myytistä, mutta pelkän tarinankerronnan sijaan se muuttuu kommentaariksi kiukun ja raivon tunteiden hallinnasta. Martta-klovni rakentaa roolihahmoaan suurella innolla, vaikkei toisaalta niele purematta kaikkia roolin vaatimia asioita. Voiko lapset (tässä esityksessä ihastuttavat perunat) tosiaan tappaa näyttämöllä? Ja kaipaisiko Medeiakin mahdollisesti raivonhallintakeinoja, sillä ovathan hänen ratkaisunsa harvinaisen äärimmäisiä.
Yleisö pääsee osallistumaan Medeian tarinaan kuoron roolissa. Martta johdattaa yleisön tehtäväänsä napakasti ja tarttuu viipymättä innokkaiden kuorolaisten töppäilyihin, mutta kuitenkin sellaisella tavalla että naurattaa. Muutenkin Mäki-Iso pitää yleisöä upeasti otteessaan, tunnelma on hämmentävän yhteisöllinen ja lämmin.
Martta-klovnin raivonhallintapyrkimyksiin on helppo samaistua. Hermo keittää toisinaan itse kullakin ja hyvät keinot ovat kullankalliita. Hetkeen pysähtyessä sitä tulee kuitenkin usein huomanneeksi, että harmi ei välttämättä ollutkaan niin kovin suuri. Toki on niitäkin hetkiä, jolloin manaaminen ja syvään hengittäminen on todella, todella tarpeen, mutta arjessa pienen harmin saanee selätettyä mukavasti paperin silppuamisella ja pienellä jupinalla (manaussanat valittakoon tarpeen mukaan).
Sivuhuomautuksena todettakoon tässä, että taisin olla ensimmäistä kertaa katsomassa esitystä, jossa oli viittomakielinen tulkkaus. Sitäkin oli hirvittävän kiinnostavaa katsoa, mahtavaa että tällaisia järjestetään.
Olin ollut esitystä edeltävän viikon itse hieman apealla mielellä ja väsynyt, kiukkuinenkin, joten esitys osui juuri oikeaan saumaan. Paperin repiminen ja syvään hengittely teki oikeasti hyvää eikä nauraminenkaan harmittanut. Kannatti selättää oma harmi ja väsymys ja lähteä Kanneltalolle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Sanavahvistus otettu käyttöön roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.