Making of Putkinotko: Loppukiri!

Tommi Eronen ja tekemisen meininki.

Helmikuun alun harjoitusten jälkeen on tapahtunut paljon, kuun lopussa nimittäin tiedotettiin Tiina Weckströmin jäävän pois Putkinotkosta terveydellisistä syistä ja tilalle astuisi Tommi Eronen. Tässä vaiheessa ensi-iltaan oli aikaa enää vajaa kuukausi. Näistä lähtökohdista olikin sitten kiinnostava painella harjoituksiin katsomaan, miltä toiminta näytti kolme päivää ennen ensi-iltaa.

Edellisenä päivänä oli tehty viimeiseksi läpimeno ja päivän harjoitukset aloitettiin sen läpikäynnillä. Paikalla oli koko työryhmä eli Erosen lisäksi ohjaaja Tuomo Rämö, äänisuunnittelija Jani Orbinski ja valosuunnittelija Saku Kaukiainen. Kahvikuppia eteen ja purkamaan. Palaverissa päätettiin muun muassa vetää tekstistä vielä mutkia suoriksi, karsia ja selkeyttää. Lisäksi pohdittiin yksittäisiä teknisiä ratkaisuja, kuten miten saada tietty ääni kuulostamaan siltä kuin se tulisi kauempaa. Uusi kellopelikin pitäisi hankkia (ja se muuten hankittiin, katsokaa vaikka!).

Palaveria ja harjoituksia seuratessa ihmettelin, miten porukka voi olla niin rauhallinen. Itse olisin varmaan ollut ihan solmussa ensi-illan ja vielä lähempänä olevan ennakon hengittäessä niskaan, mutta Jurkan lavalla viilattiin kohtauksia näennäisen rauhallisesti. Todettakoon Erosen toisaalta pohtineen, voisiko Rosina puuhissaan sitaista kattoon hirttosilmukan ja esimerkiksi teknistä läpimenoa kaipailtiin valojen ja äänten osalta, mutta läpärille luvattiin löytää aika ja hirttosilmukatkin jätettiin askartelematta. Sitä en tietenkään tiedä kuinka tiiviisti Putkinotkon urhot aikovat viettää aikaansa esitystilassa, eiköhän siellä tässä loppuviikolla kulu tunti jos toinenkin. Lienevätköhän siellä tälläkin hetkellä?

Ehdin seurata alkukohtauksen hahmottelua, osittain samaa mitä näin helmikuussa ensimmäisellä harjoitusvierailullani. Väistämättä mielessäni vertailin Weckströmin ja Erosen roolityöskentelyä, hahmot kyllä tunnistaa mutta kummallakin on ihan omanlaisensa tatsi tekemiseen. Roolihahmojen rakentamista jaksan hyvin seurailla tuntikausia, onhan se nyt mielenkiintoista katsella ammattilaisia työssään.

Lavastus näyttää jo valmiilta ja hienolta. Halkoja löytyy jos jonkinlaista, on pinoa, katosta riippuvaa yksittäistä versiota ja jonkinlaisiksi karmeiksi aseteltuina. Vähän tulee kyllä myös mieleen jonkinlainen suomidesignhelvetti, esimerkiksi kattoon ripustettavista halkorimpsuista voisi alan liikeessä saada hyvät rahat. Kattoon on viritelty myös upea tähtitaivas ja olipa nurkassa yhdet jouluvalotkin, niitä en vielä nähnyt tositoimissa. Halkonaureskelustani huolimatta näyttää hyvältä. Irtonaista tarpeistoa näin osittain, siinä on Rämön mukaan pyritty siihen että esineistö ei olisi liikaa menneisyydessä kiinni jottei esitystäkään sinne liiaksi sijoitettaisi.

Katossa loistavat tähdet.

Aikamoista. Tätä kirjoittaessa ensi-iltaan on jäljellä kaksi yötä. Se on aika vähän, mutta kyllä minulla on kova luotto tähän tiimiin. Itse ehdin katsomaan valmista esitystä vasta vähän myöhemmin ja odotan kovasti pääsenkö vihdoin näkemään sokean kanan, miten koira liikkuu tässä versiossa, mikä ihme on "teenjuonti ja koira -jakso" ja miltä ne biisit valmiina kuulostavat. Ja kiinnostaa myös, että mitä tässä ylipäätänsä käy, en ole nimittäin vieläkään saanut sitä kirjaa luettua. Ehkä ensi-illan kunniaksi rykäisen?

Mietiskelin eilen illalla tätä projektia ja on myönnettävä olon olevan hieman haikea. Teatterientusiasti minussa hihkui riemusta, kun pääsi seuraamaan projektin valmistumista näin läheltä ja tarkkailemaan ammattilaisia työssään. Kiitos Jurkan poppoolle, että kutsuitte meidän mukaan ja olitte niin mukavia! Minimesenaatti jäänee kaipaamaan myös yhtä parhaista päikkäripaikoistaan eli Jurkan mukavaa takahuonetta.

Lopuksi todettakoon vielä kerran, että menkää nyt ihmeessä katsomaan tätä esitystä. Ensi-ilta on tosiaan 17.3. ja esityksiä on 24.5. asti.

Tekstisarja tehty yhteistyössä Teatteri Jurkan kanssa.