Ella Brigatin kuvitusta kirjassa Haikara jolla ei ollut nimeä.
Lainasin päivänä muuanna kirjastosta Ella Brigatin lastenkirjan Haikara jolla ei ollut nimeä (Kulttuurikioski Osk, 2017) ja huomasin sen olevan osa sarjaa, joten seuraavatkin osat piti haalia käpäliin. Kun Krokotiili joka ei tahtonut syödä, Liian pieni norsu ja Puu joka puhui tähtien kanssa oli kotiutettu, luimme koko setin minimesenaatin kanssa (hän tosin keskittyi leikkimiseen, mutta kuunteli kuitenkin).
Neljän kirjan sarja kertoo kuivuuden runtelemasta savannista, sen laidalla sinnittelevästä suuresta puusta ja kolmesta eläimestä, joista kukaan ei koe sopivansa joukkoon. Nimetön haikara, muiden eläinten syömisen hylännyt krokotiili ja pikkuruinen laumastaan eksynyt norsu löytävät erinäisten vaiheiden kautta kaikki suuren, viisaan puun luokse.
Palasiksi jaettu ja täydentyvä tarina on idean puolesta kiinnostava, sillä jokaisen teoksen myötä tarinasta selviää hieman jotain uutta. Toisaalta ne eivät ehkä sovi aivan putkeen luettaviksi, sillä tarinan osat toistuvat ja kertautuvat.Varmaankin väljemmin välein luettuina kertaus puolustaa paikkaansa ja voisi toimia myös keskustelun herättäjänä siitä muistuvatko muut osat mieleen. Tekstin ja kuvien suhde oli joka tapauksessa miellyttävä ja kirjoja oli mukava lukea ääneen.
Brigatin itse tekemä kuvitus on kaunis. Liituviivat ja laveeratut laajat värit miellyttävät silmää ja etenkin viimeisessä, puun kirjassa, värejä on käytetty runsaasti ja raikkaasti kuten tarinan kaareen sopiikin.
Vaikka kirjojen sanoma (ystävyys ja apu yllättävältäkin taholta, toisten hyväksyminen) on hyvä ja tärkeä, olisin kaivannut tarinaan vielä jotain. Esimerkiksi krokotiili viittaa ikivanhaan tarinaan suuresta puusta, mutta itse puu ei ole siitä lainkaan tietoinen ja jään hämmentyneenä miettimään että mistä se on peräisin. Olisi myös ollut kiinnostavaa tietää miksi krokotiili ei tunne enää nälkää lainkaan ja miten haikara yhtäkkiä oppii lentämään. Mieleen nousee kyllä teorioita jos jonkinlaisia, mutta ne tuntuvat turhan korkealentoisilta.
Ideasta ja savannimatkasta siis kiitän kirjailijaa, mutta tarinaan olisin kaivannut vielä täydennystä.
Lastenkirjahyllyssä kiitellään muun muassa kirjojen kiireettömyyttä ja sanomaa.
Kulttuurikioski Osk, 2017. 24 s.
Ainakin kuvitus on kaunis kansien perusteella. Minkä ikäinen lukukaverisi on?
VastaaPoistaHän on vasta 7 kuukautta ja rapiat, joten suvaittakoon hänelle tämä ajoittainen keskittymiskyvyn puute. :)
Poista