Räpistely läpi kielellisesti runsaiden novellien
Kiukutteleva novellienlukija tässä moi. Harry Salmenniemen Uraanilamppu ja muita novelleja -kokoelmaa (Siltala, 2017) nousi julkaisunsa jälkeen usein esille kulttuurikuplani sisällä. Itse pääsin kokoelmaan pariin näin vuoden myöhässä ja todettakoon, että tekstit turhauttivat minua suunnattomasti. En ollut varma pidetäänkö minua pilkkana, viihdytetäänkö minua vai kenties isketäänkö silmää. Ehkä näitä kaikkia.
Novellit ovat kielellisesti ansiokkaita ja yllätyksellisiä ja jättivät olon puullapäähänlyödyksi. On riemukasta sekaisuutta, kuten Fantastinen salaatti, tai tavallisuuteen naamioitua kuumottavaa dystopiahenkisyyttä kuten Uraanilampussa. En voi silti sanoa, että olisin hurmaantunut, koukuttunut tai ihastunut ja se harmittaa minua kauheasti, sillä olisin kovasti halunnut innostua näistä teksteistä.
Toisaalta Salmenniemi kirjoittaa myös Lukeminen on terveellinen, mukava pikku pahe joka auttaa ihmistä ymmärtämään itseään paremmin ja siitä olen ihan samaa mieltä. Nyt en tosin kyllä enää muista että mistä novellista on ylipäätään kyse, mutta kai tämänkin kirjan lukeminen oli jonkinlaista paheellisuutta sillä en tiedä tekikö se minulle mitään hyvää mutta luin sen silti (ja osan novelleista moneen kertaan).
Lukekaapa tämän räpistelyni sijaan vaikkapa Ompun perinpohjaisempi kirjoitus tai Kiiltomadon Paavo Kässin analyyttinen pureutuminen teokseen.
Siltala, 2017. 177 s.
Luimme tämän lukupiirissä ja vastaanotto oli hämmentynyt. Mitä enemmän kirjaa ruodimme, sitä paremmaksi se tuntui muuttuva, vaikka ooikeasti olikin todella outo. Fantastinen salaatti oli kyllä sellainen novelli, joka jäi taatusti mieleeni. :D
VastaaPoistaLukupiirikirjana varmasti oivallinen, herättänee ajatuksia suuntaan jos toiseen! Ruodintaseura olisi kyllä ollut tämän kanssa tarpeen ja olisi todennäköisesti selkiyttänyt omia ajatuksia.
PoistaLuin Ompun postauksen tästä kirjasta. Kun en ymmärtänyt kirjasta oikeastaan mitään, jätin kommentoimatta. Todella tuntuu aika erikoiselta kirjalta. Novellikokoelmia on silloin tällöin oikein mukava lukea, mutta ehkä en tähän kirjaan tartu. Uskon tuohon Mannilaisen kommenttiin, että kirja on varmasti aika hämmentävä kokemus lukupiirissä luettavaksi.
VastaaPoistaMelko erikoinen tämä tosiaan on, Anneli! Tässä on paljon hienoja juttuja, Salmenniemen ilmaisu esimerkiksi on monipuolista ja muutama novelli niksautti mieltä kivasti. Helppo novellikokoelma tämä ei kuitenkaan ole eli jos hakusessa on ns. välipalanovelleja eivät nämä taida kyllä sellaisia olla.
PoistaEn ole vielä kunnolla päässyt tutustumaan novellien maailmaan. Ehkä pitäisi aloittaa jostain kevyestä. Toisaalta pidän teksteistä, jotka pakottavat pohtimaan ja ajattelemaan.
VastaaPoistaEi ehkä helpoin kokoelma "aloittelevalle lukijalle" tämä, mutta varmasti tarjoaisi ajattelemisen aihetta!
PoistaTämä vaikuttaa lupaaavalta! Jos kiukuttaa, hämmentää ja turhauttaakin, on teksteissä yleensä sitä jotakin. Tai ei välttämättä, mutta jonkinlainen tunne-reaktio on kuitenkin parempi kuin ei yhtään mitään. Myös mainitsemasi novellien nimet tuntuvat iskevän minuun. Heti kiinnostaa lukea lisää.
VastaaPoistaEhdottomasti näin, Amma! Kädenlämpöinen fiilis lukemisen jälkeen on nuivaa, tuntuu ettei lukukokemuksesta oikein saanut mitään. Mukavaa, että innosti, ehkä jossain vaiheessa tästä lisää blogissasi!
PoistaKuten tiedätkin niin olin tästä ihan sfääreissä. Harmi, että novellit eivät sinuun uponneet, mutta välillä niin käy hyvänkin teoksen kohdalla. Ei pääse saliin, vaan jää lukijana tuulikaappiin pyörimään.
VastaaPoistaHauskaa, että sinä kuvittelit tuon mainitsemasi novellin tapahtumapaikaksi Mutterikahvilan. Minun päässäni se tapahtui Senaatintorin laidalla, Café Engelissä
Engelkin sopisi tarinalle hyvin! Siinä oli joitain yksityiskohtia, jotka riitelivät Mutterikahvilan kanssa, mutta ensi virkkeistä asti olin jostain syystä Lauttasaaressa ja alapa oman pään kanssa riitelemään.
PoistaMainio tuo tuulikaappivertaus. Minä taisin jäädä jonkinlaiseen pyöröoveen tämän kanssa. :D
Sun kuvauksesta tulee vahvasti mieleen oma lukukokemukseni Marjaana Jäntin Amorfiaanan kanssa. Kyseessä on lyhyt romaani, mutta sitä lukiessa turhauduin moneen kertaan. Voi olla, että Uraanilamppu jää minulta lukematta, sen verran ristiriitaisia arvioita olen siitä tähän mennessä lukenut. :D -Minna/bibobook.fi
VastaaPoistaTurhauttavat teokset ovat hankalia, Minna! Mutta kuten tuolla Amma sanoikin niin parempi jokin tunnereaktio kuin yhdentekevyys. Ja parhaat kirjathan ne taitavat saada ristiriitaisimpia arvioita eli joskus ei auta kuin kokeilla itse. ;)
Poista