Sokkotreffit Nora Robertsin kanssa
Olin maaliskuussa kirjaostoksilla ja kaupan kassalle oli houkuttelevasti aseteltu läjä sokkotreffipokkareita. Idea on mielestäni mahtava. Nappasin ruskeaan paperiin käärityn teoksen tunnisteilla Meri. Romantiikka. Kaihoisa rakkaus. ja ajattelin saavani ehkä jonkin rannikolle sijoittuvan historiallisen rakkausromaanin. Paperin alta löytyikin sitten Nora Robertsin Meritrilogian toinen osa Nousuvesi. Nauratti ja totesin, että kaipa se on pakko sitten lukea kun en ole Robertsiin aikaisemmin tarttunut.
Ilmeisesti kirja jatkaa suhteellisen suoraan sarjan ensimmäisestä osasta Aaltojen armoilla. Meritrilogian punaisena lankana vaikuttaisi olevan, että jokainen osa kertoo veljessarjan yhden veljen tarinaa ja jos nyt oikein haistelin, on päämääränä saada jokaiselle ah ihana romanttinen rakkaussuhde ja selvittää heidän menneisyytensä kipukohdat. Kaikki veljekset ovat Quinnin perheeseen adoptoituja ja ovat nyt joutuneet aikuisiällä yhdistämään voimansa saadakseen pelastettua kymmenvuotiaan Sethin, joka päätyi heidän isänsä hoiviin juuri ennen tämän kuolemaa.
Veljeskolmikon keskimmäinen Ethan tekee siis raskaita työpäiviä merellä pyydyksiä kokien ja perheen yhteistä veneenrakennusbisnestä pyöritellen. Saman aikaan hän haaveilee perheen kotiapuna toimivasta Gracesta, hemaisevasta yksinhuoltajaäidistä, joka tietenkin on myös iskenyt silmänsä Ethaniin. Kumpikaan ei kuitenkaan tee mitään ennen strategista ulkopuolista tuuppailua ja muutamaa sattumusta, sillä Ethan on ainakin aiemmin ollut mielestään Gracelle liian vanha ja menneisyytensä vuoksi viallinen ja Grace ei voisi tietenkään edes kuvitella että tuollainen komea, raamikas ja rauhallinen mies kuin Ethan voisi hänestä pitää. Että niin. Juoni noudattelee oikein tuttua kaavaa eikä sinänsä tarjoa yllätyksiä. Todettakoon kuitenkin, että Grace saa lopussa itseensä hyvää puhtia.
Kirjan suomennos on paikoin hyvin hämmentävä ja pohdin useassa kohdassa millaista alkuperäinen teksti on oikein ollut. Kuumina, liukkaina sykkyröinä kuvattavat vatsalihakset kuulostavat lähinnä ruumiinavausraportista tulleilta eikä hengityksen takeltelukaan vaikuta kovinkaan turvalliselta saati sitten kiihottavalta. Toisaalta jos on kirjoittanut käsittämättömät yli 200 kirjaa ei siinä varmaan ratsastella niinkään hiotulla kielellä, vaan vetävällä, yksinkertaisella juonella ja tietynlaisella helppolukuisuudella.
Goodreadsissa kirja on kuitenkin saanut arvosanakseen 4,16, joten ilmeisesti en todellakaan ole tämän kirjan kohderyhmää. Minusta Nousuvesi oli lähinnä traagisilla menneisyyksillä kuorrutettu erotiikkahupsuttelu eikä se herättänyt tarvetta lukea sarjan muita osia. Olen kuitenkin valmis muuttamaan mielipidettäni eli jos joku Roberts-tuntija sattuu tätä lukemaan ja osaa suositella kirjailijalta jotain huippuhyvää teosta, saatan jopa kokeilla uudelleen.
Helmet-haasteesta ruksaan kohdan kirja on mukavuusalueeni ulkopuolella ja Prinsessoja ja astronautteja -haasteesta ruksaan kohdan naisen kirjoittama viihdekirja.
Gummerus, 2014. 323 s.
Suomennos: Anna Salo
***
Tänään päättyy myös antoisa Prinsessoja ja astronautteja -lukuhaaste. Tavoitteena oli lukea nimenomaan naiskirjailijoiden teoksia eri kategorioissa. Luulin tätä koostetta aloitellessani lukeneeni vain kuusi haasteeseen sopivaa teosta, mutta niitähän tuli viisitoista kappaletta. Osasta on tosin vielä bloggaamatta, mutta tällä mennään. Se vähän harmittaa, että Minna Maijalan Minna Canth -elämäkerta ei ehtinyt tähän mukaan, mutta eiköhän sekin tule viimeisteltyä ensi viikolla.
Kiitokset Bookish Tea Partyn Katrille kivasta haasteesta!
Pauliina Susi: Seireeni
Naisen kirjoittama viihdekirja
Kirsi Pehkonen: Jylhäsalmella salamoi
Jojo Moyes: Jos olisit tässä
Jojo Moyes: Still Me
Nora Roberts: Nousuvesi
Henriikka Rönkkö: Bikinirajatapaus ja muita sinkkuelämän iloja
Naisen kirjoittama tietokirja
Jenni Holma, Veera Järvenpää ja Kaisu Tervonen: Näkymätön sukupuoli
Mari Manninen: Yhden lapsen kansa
Minna Passi ja Susanna Reinboth: Keisari Aarnio
Naisen tekemä sarjakuva
Emmi Valve: Armo
Sarah Andersen: Aikuisuus on myytti
Naisen kirjoittama scifi-/fantasiakirja
Holly Black: The Cruel Prince
Holly Black & Cassandra Clare: The Silver Mask
Jessica Townsend: Nevermoor: The Trials of Morrigan Crow
Naisen kirjoittama (oma)elämäkerta
Lorina Mapa: Duran Duran, Imelda Marcos and Me (myös sarjakuva)
Kuulostaa kirjalta, jota en tule missään olosuhteissa lukemaan. Mutta onnea sinulle urakan loppuunsaattamisesta. ;)
VastaaPoistaPitäisi tehdä kooste itsekin. Kiva että tartuit Lorina Mapan kirjaan, minusta se oli tosi hyvä. Ja Aikuisuus on myytti hihitytti.
En ainakaan muista lukeneeni yhtään kirjaa Nora Robertsilta. Nimi on kyllä tuttu. Hömppäkirjoja on joskus ihan hauska lukea, mutta ovathan ne vähän hassuja.
VastaaPoistaHahah, kaikkea sitä saakin lukea, kun lähtee haasteisiin mukaan! Ja siis ihan hyvällä, usein. Välillä tekee hyvää kurkkailla omien mukavuusalueiden ulkopuolelle, löytyyhän sieltä parhaimmillaan varsinaisia helmiäkin.
VastaaPoistaJa hienoja kirjoja olet muutenkin tätän haasteeseen lukenut, Näkymätön sukupuoli on ainakin itselle ollut yksi vuoden tärkeimpiä lukukokemuksia. :)
HIh, Nora Robertsiä pyrin yleensä vähän välttelemään, sillä olen joskus vähän pettynyt heppoisuuteen kirjaansa tartuttuani. Tosin tähän on mainittava, että kyseisen kirjailijan "noitaromantiikka"-trilogia juurikin samaisella mallilla (sisaruksille puoliso) oli yllättävän viihdyttävä...
VastaaPoista:D Enpä olisi uskonut törmääväni Nora Robertsiin sinun blogissasi!
VastaaPoistaNostan hattua lukusuorituksellesi. Minäkin ostin sellaisen sokkotreffikirjan joskus alkuvuodesta, mutta en ole päässyt 14 sivua pidemmälle. Kyseessä oli joku Anna Janssonin dekkari.
Kirjalliset sokkotreffit ovat kyllä kutkuttava ajatus! Aika varma keino päästä lukemaan jotain mitä ei itse tulisi valinneeksi, pitääpä joskus kokeilla :D Mietimme kerran yhden kaverin kanssa valitsevamme toisillemme luettavaksi kirjan, josta itse pidämme mutta johon toinen ei välttämättä tulisi tarttuneeksi, mutta ainakaan vielä emme ole päässeet toteutusvaiheeseen. Sekin voisi toimia hauskoina sokkotreffeinä.
VastaaPoistaOlen lukenut Nora Robertsilta jotain joskus kauan kauan sitten. En jäänyt koukkuun ;) eli ei ole minunkaan mielilajiani.
VastaaPoistaSokkotreffi-idea on kyllä hauska.
Muistan tuon, kun sulla oli joskus keväällä jossakin somekanavassasi juttu tästä sokkotreffipokkarista ja ihastelin tätä sokkotreffikirjaideaa - itse en ole vastaaviin paketteihin kirjakaupoissa törmännyt. Ihana idea, vaikka harmi, ettei arpaonni niin sanotusti tällä kertaa suosinut! Toisaalta varmaan ihan hauskaa, että tämmöisen kautta tulee luettua jotain, mitä ei muuten lukisi. Varmaan itse olisin vähän samoissa tunnelmissa kuin sinä, jos löytäisin paketista Nora Robertsin teoksen. (Toisaalta en ole ikinä lukenut, joten en tiedä, onko vain turhia ennakkoluuloja! 😂)
VastaaPoistaAika huikeaa - en ole ennen tiennytkään, että Roberts on tuossa mittakaavassa tehtaillut kirjoja. 200 kirjaa on aikamoinen saavutus yhdeltä kirjailijalta, siinäkin tapauksessa, että kieli on kökköä. Nuo mainitsemasi esimerkit saivat minut kyllä nauramaan aika paljon.
Voihan kuumat, liukkaat sykkyrälihakset 😄 Tämä mieli- ja kielikuva kyllä melkein saa tarttumaan Robertsiin. En tietääkseni ole lukenut yhtään hänen kirjaansa. Jos kaipaan kunnon hömppähömppää ja aivojen nollausta, katson elokuvia, kirjoissa en jostakin syystä heppoisuutta jaksa samalla tavalla.
VastaaPoistaMinä luen aina välillä chick lit -kirjoja, yleensä englanniksi. Poimin kuitenkin yleensä niitä, joissa on romantiikan lisäksi jotain muutakin sisältöä. Suosikkejani Sophie Kinsella, Marian Keyes ja Jojo Moyes. Nora Roberts on tuttu nimi, mutta en ole häneltä mitään lukenut. Voisin minäkin jonkun Robertsin lukea, sillä tuolla tuotantomäärällä siellä varmaan on helmiäkin.
VastaaPoistaIhmettelin ensin, että Nora Robertsia kirjablogissa, onpa persoonallinen veto :-D Ei tosiaan ollut odotettavaa. Olen kyllä itse jokusen lukenut, ehkä pari kolme joskus kauan sitten, 90-luvulla, kun luin mm Danielle Steeleä (johon en koskisi enää pikkurillillänikään), mutten silloinkaan syttynyt hänen tyyliinsä. Lempikirjailijoitani noihin aikoihin oli mm Maeve Binchy. Mielikuva Robertsista on liian kevyt ja liian sisällötön eikä taida kovasti pieleen mennä...
VastaaPoista