Poikien välisestä ystävyydestä
Olen ottanut itselleni haasteeksi tutustua tarkemmin mangasarjakuvaan. Somekuplastani sain paljon hyviä vinkkejä, mutta niiden jatkoksi pulpahti esiin uusi kotimainen manga. Mae Korvensivun Clownfish Twister lupaa leikittelyä sukupuolirooleilla, teinihuumoria ja romantiikkaa. Se on tehty alunperin nettisarjakuvaksi ja sekä tämän ensimmäisen osan osuus että jatkoa sille löytyvät tekijän Webtoon-sivustolta.
Maru ja Ren ovat hyvät ystävät, jotka kohtaavat toisensa kahden vuoden tauon jälkeen. Ren odottaa saapuvaksi machoa lihaskimppua, mutta yllättäen Marusta onkin tullut tyttö eikä hän itsekään oikein tiedä miksi. Ystävyys ei kuitenkaan ole kadonnut mihinkään ja Ren alkaa auttaa Marua muutoksen syiden selvittelyssä huomaten samalla hänellä olevan mitä erikoisempia tunteita Marua kohtaan. Juoni ei edisty tämän ensimmäisen osan puitteissa kovinkaan paljon, vaan keskittyy lähinnä Renin vaihtelevan tunneskaalan kuvaamiseen. Kauniistikin kuvatun poikien välisen ystävyyden ja välittämisen ohella sarjakuvassa on jos jonkinlaista sekoilua ja erikoisia hahmoja.
Korvensivun piirrostyyli on sanalla sanoen vänkä. Hahmot ovat kasvoiltaan nöpönenäisiä ja söpöjä, mutta vartaloiltaan todella lihaksikkaita ja paikoin jopa fotorealistisia. Kontrastiin tottuminen kesti jonkin aikaa, mutta kirjan loppupuolella silmät olivat jo skaalautuneet tähän ilmaisuun. Seikka, johon puolestaan en niinkään totu, on mangaan yhdistämäni satunnaisesti tapahtuva ylitsepursuava vouhotus, joka yleensä näyttäytyy ylenmääräisenä väkivaltana. Lisäksi milloin miltäkin sivulta silmille hyppivät huomiotaherättävästi tissit ja pyllyt, jotka saattavat aiheuttaa hämmennystä satunnaisissa vierustovereissa esimerkiksi bussissa.
Oma mangatietämykseni on parhaimmillaankin rajoittunutta, joten en osaa sen kummemmin sijoittaa teosta genren kentälle. Olen kuitenkin vuosia sitten lukenut joitakin osia Rumiko Takahashin Ranma ½ -mangasta, jolle Clownfish Twister on tiedotteen mukaan tribuutti. Ranma ½:ssa sen keskushenkilö Ranma on pudonnut taikalähteeseen ja sen seurauksena muuttuu aina kylmään veden vaikutuksesta tytöksi. Marun muutoksesta ei saada tämän ensimmäisen osan myötä kovinkaan paljon tietoa, mutta klovnikalaviittausten perusteella asiaan saattaisi hyvinkin myös liittyä vesi.
Suhtaudun tähän albumiin varauksellisen positiivisesti. Minusta on hienoa, että kotimainen mangataiteilija on saanut kustantamon taakseen. Tyyli on persoonallinen ja tarina lähtökohtaisesti kiinnostava. Minua jäi kuitenkin harmittamaan, että sarjan käännös tuntui hieman hutiloiden tehdyltä ja siten jätti koko teoksesta hieman ristiriitaisen tunnelman. Marun muutoksen tausta jäi kuitenkin kiinnostamaan, sillä siitä vilautettiin vihjettä jo sivulla 16 mutta aiheeseen ei tämän albumin puitteissa palattu.
Tällä albumilla myös yksi piste Sarjakuva-lukuhaasteeseen.
Arktinen Banaani, 2018. 192 s.
Hirvittän paljon kiitoksia, että jaoit ajatuksesi teoksestani näin näkyvillä! En oikein tiedä miten löysin itseni tänne! MUTTA!! MUUUUTTAAA! Arvostan sitä suuresti!!
VastaaPoistaMukava kuulla, että olet lähtökohtaisesti positiivisella linjalla liikenteessä! Ja että jopa taide oli loppujen lopulta läpimenevää! Se on aina hieman totuttelu kysymys. Olen aina henkilökohtaisesti nauttinut liioitellusta tyylittelystä, siinä on jotain...vapauttavaa.
Pyllyt ja tissit tosiaan...ovat varmasti asia joka iskee kuin nyrkki silmään. Sarjakuvan genrelle on tämä ns. fanipalvelu todella tyypillistä. Itse lisäsin kaikki pyllyt yms. sinne siksi, koska olen kasvanut sellaisen mangan ympäröimänä, ja ihan suoraan sanottuna rakastan sellaista mangaa. En siitä näkökulmasta, että HURRDUURR PAKKO SAADA PERSETTÄ! Vaan...
Kun luin mangaa ensimmäisen kerran...Se oli Ranma...Ja Ranmassa vilahtaa tissit muutamaan kertaan joka kirjassa. Se ajatus, että näitä asioita SAA kuvata erityisesti eroottisena sarjakuvassa oli minulle uskomaton...ja vapauttava ajatus. Nykymediassa, esim Game of Thronesissa yms. paneskellaan kokoajan, mutta silloin joskus kun olin nuorempi, manga oli aika paljolti ainut viihteen muoto joka EI ollut pornoa, jossa seksuaalisia teemoja oli kuvattu vapaasti.
Rakastuin mangaan, koska siinä saa tehdä ihan mitä vaan...ja ihmiset katsovat vaan 'No! Se on mangaa...' Voin puhua suuni puhtaaksi! Ja se ei ole aivan valtava pahe! Siksi minä rakastan fanserviceä! Vaikken ehkä piiräkkään sitä itseni vuoksi.
Ja jos tarkkoja ollaan, Clownfish Twister on tribuutti tavallaan kyllä Ranmalle, mutta sen suurimpana inspiraationa oli Sugito Akiran manga: Boku Girl, joka on vain japanissa julkaistu hyvin samanenkinen teos! Mutta en jaarittele siitä nyt liikaa!
Tuosta käännöksestä! OLEN SAMAA MIELTÄ! Hauska tarina. Kysyin kustantajalta ENSIMMÄISESSÄ SÄHKÖPOSTISSA hyväksymiseni jälkeen 'pitääkö tämä suomentaa'. En saanut vastausta. Kysyin pari kertaa lisää seuraavien kuukausien aikana...ei vastausta...Ja sitten! Pari viikkoa ennenkuin kirjan on oltava printtikunnossa 'Joo. Pitää se kääntää.'.
Koko tämän teoksen KAIKKI TEKSTI on käännetty kahdessa vuorokaudessa.... Joten ymmärrän täysin jos se on kömpelöä!
SEN VOIN KUITENKIN SANOA! Että seuraavaan osaan ei samaa ongelmaa tule! Teen parhaani, että kaikki teksti on tasokasta ja hauskaa luettavaa! Kakkos osa on jo melkein valmis! Ja se julkaistaan ennen kesäkuun animecon yms. rytäkkää! Toivottavasti luet myös sen!
Kiitos vielä kerran! T: Mae Korvensivu, tämän pikku teoksen kirjailija.
Onpas hauskaa, että löysit tiesi tänne! :)
PoistaMinusta on hienoa, että sinulla on noin selkeästi oma piirtojälki, jää ainakin mieleen ja on tunnistettava. Pyllyt ja tissit eivät minua henkilökohtaisesti haittaa, osaan ottaa ne genreen kuuluvina, lähinnä saattavat hämmentää sitä satunnaista vieressäistujaa!
Luen varmasti seuraavankin osan, pitäähän se saada tietää lisää tästä salaperäisestä klovnikalamuutoksesta. Hienoa, jos suomennoshomma saadaan siihen mennessä viilattua kuntoon!